Tänään olisi ollut Lahdessa 3-lk kisat joihin olin Zadyn jo ilmoittanutkin, mutta kova kuumetauti ja siitä toipuminen vei voiton joten menemättä jäi.. Tässähän nämä viiden päivän vapaat menivätkin, rattoisasti sohvan pohjalla. Maanantaina viikon sohvalevon jälkeen reippaana työmaalle. Toivottavasti olette itse kukin aloittaneet uuden vuoden meitä paremmin!
Antibioottikuuri on nyt syöty, ja tältä haava näyttää nyt. Haavan alaosassa on pieni kaistale, josta erittyi hieman kudosnestettä muutaman päivän ajan kun loppu haavasta oli jo mennyt umpeen, ja tätähän Cara sitten hoitaa parhaansa mukaan nuolemalla. Kaulurikaan ei tätä estänyt, kun erittävä kohta oli niin alhaalla vatsalla. Aina kun näen, niin kiellän sitä. Siksi siltä kohtaa on myös päällimmäinen ihokerros lähtenyt. Jopa tuossa ihopuutosalueella kasvaa karvaa jo, niin eiköhän se siitä parane. Antibioottikuuri kuivatti hyvin märkivät kohdat, ja haavalla on hyvin arpi jo muodostumassa. Tuo sivuhaavan ulommaisin osa on aika korkea edelleen, sivulta katsottaessa näyttää aivan nisältä vaikka se on siis vain ihoa. Sen alla tuntuu jotain kovaa, varmasti ihonalaisia sulavia ompeleita, toivotaan että se siitä kokonaisuudessaan laskeutuu ja alkaa näyttää taas normaalilta. Tänään oli viimeinen kerta kun pidin Caralla kauluria.
Tänään olisi ollut Lahdessa 3-lk kisat joihin olin Zadyn jo ilmoittanutkin, mutta kova kuumetauti ja siitä toipuminen vei voiton joten menemättä jäi.. Tässähän nämä viiden päivän vapaat menivätkin, rattoisasti sohvan pohjalla. Maanantaina viikon sohvalevon jälkeen reippaana työmaalle. Toivottavasti olette itse kukin aloittaneet uuden vuoden meitä paremmin!
0 Comments
Edellisestä blogistani kävin lukemassa vuosi sitten tehdyn samankaltaisen postauksen. Vuosi 2014 meni niin penkin alle kuin vain voi, vaikka toki muutamia onnenhetkiäkin mahtui mukaan, kuten esimerkiksi Caran valioituminen. Mieleen kuitenkin jäi epäonnistumiset. Pennutusyritykset epäonnistuivat ja Caralla todettiin kaihi, ja koska sekään ei riittänyt niin Jyväskylän Killeri-hallista hankittiin vielä kisapelko agilityyn Caralle. Eipä kovin mairittelevasti mennyt muillakaan elämän osa-alueilla, ja päätinkin kirjoitukseni siihen, että toivoin vuoden 2015 olevan edeltäjäänsä parempi. Kuinkas kävikään! Tämä on ollut koiraharrastusaikani paras vuosi, ylivoimaisesti. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi, vaan kaikkien tulosten ja saavutusten eteen on nähty aivan valtavasti vaivaa. Vuosi aloitettiin tammikuussa Koiramme-lehden aukeaman kokoisella Caran suurennetulla kuvalla. Suureksi surukseni hukkasin lehden, mutta jos jostain sen vielä löydän niin kehystän kyseisen aukeaman. Todellakin once in a life time-kokemus! Agilityn osalta vuosi oli myös nousujohteinen. Alkuvuodesta treenasimme Kiitorekulla, ja tulostahan se poiki. Zady kisasi tänä vuonna yhteensä 9 viralliset kisat joissa oli yhteensä 24 rataa. Teimme 9 nollatulosta, 6 yliaikanollaa ja vain neljä hylsyä. Silloin kun oli painetta tehdä tulosta niin sitä myös tehtiin; Imatralla syyskuussa piirinmestaruuskisoissa Zady teki tuplanollat sijoittuen yhteistuloksissa minien kuudenneksi, ja tekipä se myös vielä joukkueradaltakin nollan. Muutama viikko myöhemmin Vantaalla rotumestaruuskisoissa se teki tähän mennessä kovimman tuloksensa agilityssa; kolmelta radalta kolme nollaa, ja voitti rotumestaruuspronssia! Sijoitukset olivat aivan huikeita, oltiin kuitenkin kovassa seurassa pääkaupunkiseudulla, sijoitukset 8./39, 9./51 ja 24/53. Eläkkeelle jääminen on joka startin jälkeen lähempänä, mutta mennään nyt eteenpäin niin kauan kun koiralla on hauskaa eikä kisaamisesta ole sille fyysistä haittaa. Myös Caran kohdalla nähtiin toipumista viime vuoden katastrofista; loppuvuodesta se pystyi menemään kotihallin epiksissä ilman minkäänlaista pelkoa. Ja suurin läpimurto tapahtui piirinmestaruus- ja rotumestaruuskisoissa; Cara oli molemmissa mukana turistina, se hengaili aivan kisa-alueiden vieressä kuuntelemassa kisaavia koiria, pillinvihellyksiä, kuulutuksia, eikä se ollut moksiskaan. Tein sen kanssa myös harkkaesteitä kisasuoritusten pyöriessä, eikä se osoittanut edes jännittävänsä vaan teki täysillä sen mitä pyysin. Ehkä siitä vielä kisakaverin saakin? Viime vuoden kaihitapauksen jälkeen totesin, että tarvitsen lisää jalostusmateriaalia. En voi laskea kaikkea toivoa taas yhden koiran varaan, koska jos näin käy taas niin olen edelleen tyhjän päällä. Pentua omaan laumaan odottelen edelleen ja toivon sen ensi vuonna saavani. Meillä ei koskaan tule olemaan isoa koiralaumaa kotona, niin onnekseni tuli mahdollisuus ostaa koira sijoitukseen aivan tähän meidän lähelle. Niin sai alkunsa Jiannan tarina. Ensin odotin ulkomaisesta kennelistä narttua, joka syntyikin, mutta sillä oli häntämutka. Kaikella on tarkoituksensa, sillä sitten syntyi kennel V. Nobel Lineen Norjaan pentue, jossa oli jopa kaksi mustaa narttua mistä sain valita mieluiseni. Tässä oli pientä epäonnea mukana, sillä olin lukenut tuontivaatimukset v. 2014 viimeisinä päivinä, ja nehän sitten muuttuivatkin 1.1.2015. Olin varannut jo lennot ja kaikki kesäkuun alkuun, sopivasti Drammenissa oli näyttelytkin joihin Caran olin ilmoittanut. Kaikki oli valmista pentua varten, mutta sitten uudelleen sääntöjä lukiessani huomasin etten voikaan tuoda alle 15-viikkoista pentua.. Noh, reissu toteutettiin silti koska lentolipuista ei olisi saanut rahoja takaisin. Lensimme Caran ja äitini kanssa Norjaan, ja meillä oli aivan ihana miniloma! Ihastuin Norjaan maana, ja kokemus oli kaikinpuolin huikea. Näyttelystä saimme kaiken mitä olisimme voineet toivoa; iso inttinäyttely, jossa Cara oli ROP ja sai Cacibin! Kaikella oli siis tarkoituksensa. Noh, lensin uudelleen Norjaan tulevan koiranhaltijan Tuulin kanssa elokuun lopulla ja saimme ihanan pakettimme turvallisesti kotiin. Jianna on ollut kaikkea sitä mitä toivoinkin, ja jopa enemmän. Hain ensisijaisesti mahdollisimman avointa, iloista, ystävällistä luonnetta ja sitä todellakin sain. Se on ulkomuodollisesti myös lupaava. Minulla oli Norjan reissulla ilo tavata Jiannan emä ja emänemä, ja voin todeta luonteen periytyneen hienosti narttulinjaa pitkin. Aivan ihastuttavia koiria molemmat. Odotan innolla mitä tulevaisuus tuo Jiannan myötä tullessaan. Cara on tänä vuonna tykittänyt täysillä. Ensimmäinen ulkomaan reissu tehtiin Tallinnan Voittajaan huhtikuussa, ja Cara oli upeasti PN2 ja sai ensimmäisen CACIBinsa! Titteli meni aivan kuonon alta, mutta CACIB oli meille lottovoitto. Alkukesästä teimme kolmen viikon aikana kunnon kiertueen; aloitimme Venäjän Viipurin näyttelystä, seuraavana viikonloppuna lensimme Norjaan ja sitä seuraavalla viikolla matkustimme Liettuan Palangaan. Viipurissa Cara oli ROP & RYP4, Norjassa ROP ja Liettuassa molempina päivinä PN2 ja sai 2x CAC. Liettuassa korruptio haiskahti; ensimmäisenä päivänä voittajanarttu nähtiin ottamassa yhteiskuvia tuomarin kanssa ja ennen kuin koko rotua oli edes arvosteltu. Tämän turneen tuloksena Cara sai kaksi uutta muotovaliotitteliä nimensä eteen. Tämän jälkeen emme käyneet enää tänä vuonna ulkomailla ja jäimme erkkarin jälkeen muutaman kuukauden näyttelytauolle. Palasimme tauolta loppuvuoden isoihin inttikarkeloihin; Jyväskylä KV x 2 ja Messariviikonloppuun. Jyväskylässä Cara oli ensimmäisenä päivänä PN3, toisena päivänä PN1 & VSP, ja Helsinki Winnerissä PN1 & VSP! Voittaja-näyttelyyn en ollut sitä edes ilmoittanut, säästetään rahaa ensi vuoden reissuja varten. Näiden karkeloiden myötä se sai taas kaksi uutta titteliä, HeW-15 sekä Finnsieger, kiitos viime tipassa tulleen tuomarimuutoksen. Nyt olemme Caran kanssa yhden CACIBin päässä inttivaliotittelistä, ja viime vuoden blogitekstiäni lukiessa muistan miten utopistiseltä tuo tuntui. Toki pelkkää korkealentoa tämä ei ole ollut; aivan vuoden lopulla Caralta leikattiin pois nisäkasvain ja se samalla steriloitiin, haava tulehtui ja se on tällä hetkellä antibioottikuurilla. Loistouutinen oli, ettei kasvain ollut pahanlaatuinen. Nyt jännitetään, kasvaako karvat takaisin Liettuan Voittajanäyttelyyn mennessä, ja onko kireä ihokaistale niin silmiinpistävä mitä nyt. On se kyllä ihan parissa viikossa vähän hellittänyt, että olen optimistinen asian suhteen. Koska vuosi 2015 on ollut meille niin antoisa ja mieleenpainuva, paras tähän mennessä, niin lisätään panoksia. Koirapuolella ensi vuoden tavoitteena on saada Caralle inttivaliotitteli sekä joko Pohjoismaiden tai Baltian muotovalion arvo. Jiannan kanssa kierretään Baltiaa, toivon sille edes yhtä juniorimuotovalion arvoa, Caralle kun niitä en koskaan lähtenyt hakemaan.
Toivon vuodesta 2016 entistä parempaa ja onnellisempaa, sekä meille että kaikille tutuillekin! Tänään oli ompeleidenpoisto, ja haava todettiin tulehtuneeksi. Lauantaina alkoi punoitus ja turvotus, ja hieman ehti lisääntyä ennen tämänaamuista eläinlääkärikäyntiä. Cara sai antibiootit, toivotaan että ne tepsivät ja uudenvuodenaattona käydään vielä näytillä klinikalla. Kauluria pitää vielä pitää muutamia päiviä ettei se pääse pahentamaan tulehdusta nuolemalla. Yhdestä ompeleenpoistoreiästä tulee selkeää märkää puristaen, ja haavan keskivaiheilla tuntuu selkeä märkäontelo ihon alla. Toivotaan että antibiootti kuivattaa märkäpesäkkeet. Odotellaan rauhassa ja katsotaan miten antibiootit alkavat puremaan. Nyt kun Caran kasvain osoittautui hyvänlaatuiseksi, uskalsin jo suunnitella ensi vuoden näyttelyitä. Ensimmäinen koitos on maaliskuussa, jolloin matkaamme Liettuan Voittajaan. Odotan innolla että päästään reissuun, se on Jiannan ensimmäinen näyttely juniorina! Toivotaan, että leikkaushaava olisi jo hyvin parantunut siihen mennessä, onhan siihen vielä 2,5 kuukautta aikaa. Ihon kireys tuskin kovin paljoa hellittää, se varmaan vie enemmän aikaa että palautuu normaaliksi. Kunhan karvat kasvavat takaisin niin ehkä se ei ole enää niin silmiinpistävä.
Eilen tuli patologilta tieto Caran poistetusta patista. Vastoin kaikkia odotuksia, kyseessä oli hyvänlaatuinen nisäkasvain joka oli saatu kokonaisuudessaan pois! Suorastaan järkytyin, koska olin niin odottanut päinvastaista tulosta. Nuori 3-vuotias narttu, jolla parissa kuukaudessa voimakkaasti kasvanut muotoaan muuttava patti, voisi todellakin odottaa toisenlaista tulosta.. Nyt kävi tällainen onnenpotku, olen niin onnellinen ja kiitollinen!!
Tässä vielä englanniksi patin kuvaus. DESCRIPTION: Examined is a cross-section from mammary excision. There is a nodular, well demarcated, partially encapsulated mammary mass exhibiting cystic/cystpapillary architecture. The papillary structures are lined by 1 to 2 layers of columnar, cuboidal or attenuated cells. The cells are slightly pleomorphic. Mitoses are less than 1 per 10 high power fields. Papillary structures are supported by variable numbers of myoepithelial cells or fibrovascular stroma. The lymphatics are indistinct and there is no evidence of lymphatic or vascular invasion. DIAGNOSIS: Mammary gland: mammary cystpapillary adenoma, completely excised. BEHAVIOR: Benign mammary tumor. PROGNOSIS: Optimistic. COMMENT: There is no evidence of malignancy and surgical excision is curative. A development of additional, complete independent mammary tumors in other glands is possible. Tänään on neljäs päivä leikkauksesta, ja Cara voi hyvin. Kipulääkettä annoin ensimmäiset pari päivää mutta kun koira alkoi leikkimään ja ravaamaan normaalisti niin en enää antanut. Se ei siis leikkausta seuraavana päivänä ottanut ainuttakaan raviaskelta kun kävimme ulkona, haavasidoksen poiston jälkeen se varovasti alkoi hölkkäämään eli se varmasti nipisti karvoista pahasti. Haava paranee hyvin, olen sitä suihkutellut joka toinen päivä. Mitään sidosta se ei ole tarvinnut, ei eritä mitään. Muovikaulurin Cara koki niin inhottavaksi, ettei se suostunut käymään makuulle saatika nukkumaan se päällä, joten onneksi sain ystävältäni lainaan puhallettavan kaulurin. Se on osoittautunut aivan erinomaiseksi, koira pystyy juomaan ja syömään normaalisti sen kanssa, ja makuulle käydessä sillähän kulkee tyyny mukana.. Se ei edes yritä ottaa sitä pois, työpäivän ajan sillä pysyy kauluri hyvin päällä. Jos joku sen ostamista harkitsee, niin suosittelen ehdottoman lämpimästi!! Todellakin arvonsa väärti. Suurin huoli tällä hetkellä on nivusen iho. Toiselta puolen se on niin kireälle pingottunut, että aivan suoraksi takajalkaa ei oikein saa. Kuvista saa ehkä käsityksen minkälaisesta vaivasta on nyt kyse. Sivusta katsottaessa tämä "lärpäke" näkyy erittäin selvästi. Toivon, että ompeleiden poiston myötä ja alueen kunnolla parannuttua se vähän kohenisi.. Onhan noita narttukoirilla nähty, toki mietin että miten sitä näyttelykehässä jatkossa katsotaan. Tärkein asia on tottakai se, että koirani on nyt kunnossa ja leikkaus meni hyvin, mikään näyttelyura ei ole sitä tärkeämpää, mutta valehtelisin jos väittäisin etteikö se harmittaisi jos Carasta ei enää kehiin olisi. Noh, ompeleidenpoisto on ensi viikon tiistaina, kysyn silloin lääkärin mielipidettä asiasta. Tänään oli se suuri päivä jota kovin etukäteen pelkäsin. En oikein osaa selittää miksi, vastahan Zady vuosi sitten leikattiin eikä silloin tuntunut yhtään näin pahalta. Jotenkin silloin tiesin että kaikki menee hyvin vaikka kyseessä olikin vanhempi koira, ja leikkauskin oli silloin haastavampi kuin normaali sterkka kun kohdussa oli niin paljon kiinnikkeitä taannoisen sektion jäljiltä. Joka tapauksessa jännitin ja pelkäsin nyt aivan kamalasti, kovan onnen koira leikkauksessa ei voi tietää mitään hyvää.. Jos nyt ihan alusta aloitan, niin sterilisaatio tuli ensimmäisen kerran ajankohtaiseksi silloin, kun Caralla todettiin vas. silmässä kaihi 2v 10kk iässä. Pennutus jäi haaveeksi, joten mitäpä koira kohdullaan tekisi. Juoksut eivät kuitenkaan ole mitään narttukoiran omistajan lempiaikaa vuodesta.. Leikkaus kuitenkin lykkääntyi, kun sillä ei ollut mikään kiire eikä silloin ollut laittaa niin paljon rahaa siihen, Jianna oli tulossa seuraavana kesänä. Tai en silloin Jiannasta tiennyt, mutta että joku koira joka tapauksessa, ja siihen varasin rahaa. Koitti sitten kesä ja Jianna, ja syksyllä huomasin Caralla toiseksi taaimmaisen nisän kohdalla patin. En olisi ehkä huomannut koko pattia, ellen olisi huomannut ystäväni koiralla nisäpattia ensin. Tutkin silloin molemmat koirat kotona ja huomasin silloin patin Caralla ensimmäistä kertaa. Taisi olla syyskuu, kun löysin patin. Seurailin sitä alkuun, enkä nyt ihan hirveän huolissani ollut. Yllätyin, kun rupesin tutkimaan asiaa, ettei kyse olekaan ihan pikkujutusta. Ironista ehkä, olen töissä kirurgisella osastolla jolla yksi potilasryhmä on rintasyöpäpotilaat. Noh, patti pikkuhiljaa kasvoi, oli ensin ehkä riisinjyvän kokoinen, selvästi kapselin tuntuinen ja irrallaan muljusi ihon alla. Aika meni eteenpäin ja marraskuussa huomasin miten patti oli kasvanut erityisen paljon, ja muuttanut muotoaankin. Ennen jyvänmuotoinen pikkupatti oli pyöristynyt, ja muuttunut röpelöiseksi, aivan kuin rypäletertuksi. En enää tuhlannut aikaa vaan varasin ensikäynnin eläinlääkäriin. Eläinlääkäri oli sitä mieltä että poishan se on otettava, ja leikkaus varattiin viikon päähän. Carasta otettiin verikokeet ja ne olivat kaikki priimaa. Sovittiin, että ennen leikkausta otetaan varuiksi keuhkoista röntgenkuva, sillä jos siellä näkyy etäpesäkkeitä, ei ole järkeä leikata primäärituumoriakaan pois koska elinajanennuste on niin kovin lyhyt. Ensikäynti oli perjantaina, ja seuraavana päivänähän Cara voitti Helsinki Winnerissä. Osa itkusta joka kehässä pääsi, tuli siitä pelosta mitä tunsin, yksi ajatus sillä hetkellä oli että voi hitto kun meni nyt voittamaan, ei varmasti riitä onni leikkausta varten ja menetän ihanan koirani näin nuorena. Leikkausta odotellessa ehti ajatella paljonkin filosofisia ajatuksia. Päädyin siihen, että turha murehtia etukäteen asioita joita ei kuitenkaan voi muuttaa eikä niille voi mitään, kuten se miten leikkaus menee tai mitä keuhkokuvassa näkyy. Silti oli työn ja tuskan takana olla suurinpiirtein hillitty klinikalla leikkausaamuna. Ensin laitettiin koira rauhoitukseen, sitten otettiin röntgenkuvia. Keuhkot puhtaat (vielä), kuvissa ei näkynyt mitään ylimääräistä. Sitten leikkaukseen, ja minun oli aika poistua. Lähdin kotiin ja kävin nukkumaan, otin Zadyn poikkeusluvalla sänkyyn viereeni. Kun heräsin, hetken päästä puhelin soi ja sain luvan lähteä hakemaan koiraa kotiin, se oli jo hereillä ja jalkeilla. Kurvasin äitini kautta ja jätin Zadyn hoitoon, klinikalla vastassa oli varsin surkean näköinen otus. Häntää se heilutti ja oli selvästi helpottunut nähdessään minut. Oli ollut kuulemma helppo potilas, tiesinhän minä sen kun se on itse kultaisuus luonteeltaan ihmisten kanssa. Monet näkevät sitä vain näyttelyissä, joissa se puolustaa kiivaasti omia namejaan, ei se sellainen aina ole.. Ruoan suhteen se on tarkka, eikä se muista koirista niin välitä, mutta ihmisen kanssa se on ihan superkiva koira. Leikkaus oli mennyt hyvin, patti saatiin pois ja oli ollut ällöttävän näköinen. Patti lähtee patologille tutkittavaksi ja parin viikon päästä kuullaan tulokset. Tajusin vasta klinikalle ajaessani yhden maissa iltapäivällä, etten ollut syönyt tai juonut mitään koko päivänä, ja olin herännyt seitsemältä. Tämä ilta ollaan käytetty toipumiseen. Koira on edelleen vähän tötteröö, ja selkeästi varoo haavaa. Muovikauluri sitä harmittaa kaikista eniten, se kaulassa se ei suostu käymään edes makuulle. Pissit on tehnyt pihalle jo kahdesti, iltaruoka ei oikein maistunut eikä vatsa ole vielä toiminut, eihän se ole syönytkään sitten eilisillan. Toivotaan että yö sujuu rauhaisasti, huomenna sitten haavalta lappu pois ja pääsen näkemään minkälaisen taideteoksen leikannut lääkäri on tehnyt :) Caralla oli ennen 9 nisää, nyt on jäljellä 8 ja ovat kuulemma nätisti rivissä nyt. Päivittelen tänne kuulumisia!
Vuoden suurin koiratapahtuma Suomessa on Messukeskuksen voittajanäyttelyviikonloppu. Aina olen sinne lähtenyt innoissani ilman mitään sen kummempia odotuksia, eivätkä meidän tuloksetkaan ole olleet hääppöisiä aiemmin. Tänä vuonna säästin rahaa ja ilmoitin Caran pelkästään lauantaille, ja Jiannan molemmille päiville. Jokatapauksessa messari on aina nähtävä, ihan jo vaikka shoppailumahdollisuuksien takia! Koitti lauantai, ja liikkeelle lähdettiin ajoissa. Siitä huolimatta messarin ruuhka yllätti, en ole ennen joutunut jonottamaan kilometriä ennen varsinaista Messukeskuksen risteystä! Onneksi oltiin ajoissa, jätin kyytiläiset koirineen purkupaikalle ja lähdin itse etsimään parkkipaikkaa. Ehdin silti juuri ajoissa pentukehän laidalle näkemään Tuulin ja Jiannan suorituksen kehässä. Voi, kun olisi ollut kunnollinen kamera mukana, Jianna esiintyi kauniisti. Tuomarina oli Hannele Jokisilta, ja Jianna tuli luokkansa toiseksi ja sai KP:n. Helsinki Winner Puppy Show 5.12.2015 tuomari Hannele Jokisilta "Hyvin vankka ja valmis kokonaisuus. Vahva kallo nartulla ja tämän ikäisellä. Hyvä ilme. Sopusuhtaiset kulmaukset. Vankka luusto. Voimakas runko. Reipas, hyvä luonne. Hyvä häntä. Selkälinja saa tiivistyä iän myötä, samoin etuliikkeet. Takaa liikkuu hyvin." Jianna PEK 2 KP Sitten suunnattiin kääpiöpinserikehän laidalle ja laitettiin leiri pystyyn. Tuomariksi oli paria päivää aikaisemmin vaihtunut ruotsalainen Benny Blid Von Schedvin, jonka huomasin myös olevan FinnSieger-tuomari. FinnSieger on siis snapi-rotujen oma titteli, joka myönnetään koiralle joka on NUO, AVO, VAL tai VET luokissa voittanut luokkansa kolmesti arvosanalla ERI SA ja yhden näyttelyn näistä kolmesta täytyy olla kansainvälinen tai rodun erikoisnäyttely. Vaikeaksi tämän tekee se, että lista näistä FinnSieger-tuomareista on kovin lyhyt, ja usein on vaikea löytää näyttelyitä, joissa he arvostelevat. Noh, urokset saatiin arvosteltua ja tittelit jaettua ja sitten koitti narttujen vuoro. Minua jännitti kovasti, vaikka olin varma ettei Caralla ole mitään mahdollisuuksia valioluokassa, olihan siellä vastassa mm. viime vuoden Maailmanvoittaja sekä Caran sisko joka on yksi Suomen ja oikeastaan koko Pohjoismaiden voitokkaimmista nartuista. Tavoitteeni oli saada valioluokasta sijoitus. Yksilöarvostelussa Caralla oli sama lihapullavimma mikä Jyväskylässäkin ensimmäisenä päivänä oli, se ei millään malttanut seisoa kun koko ajan nyki ja loikki kohti lihapullaa. Tai tältä se minusta tuntui, kehänlaidalta olivat sitä mieltä että seisoi kauniisti hyvin paikoillaan. Yksilöarvostelun jälkeen jäi kuitenkin sellainen olo, että mentiinpäs nyt sössimään tämä huonolla esiintymisellä. Kilpailuluokassa tuomari juoksutti ja seisotti, vaihteli koirien sijoituksia takanani, ja taas juoksutti. Sitten kun tajusin että hän laittaa koiria järjestykseen takanani, alkoi hieman kädet tärisemään. Viimeisellä juoksukierroksella kun hän vinkkasi Caran ykköseksi, itkuhanat aukesivat :D. Olin niin onnellinen, kun tajusin että Cara sai juuri FinnSieger-tittelin! Tutut kovasti onnittelivat ja ihmettelivät että miksi nyt jo itket, kun vielä on PN-kehä edessä. Voitto tuli niin yllätyksenä, etten missään vaiheessa ajatellut että nyt Cara voittaa koko potin, vaan olin ikionnellinen valioluokan voitosta ja FinnSg-tittelistä. Veteraaninarttujen ajan kokosin itseäni, ja sitten mentiin PN-kehään. Meille on käynyt useasti niin, että vaikka valioluokka olisi voitettu, niin ollaan sitten PN-kehässä jääty jopa kokonaan ilman sijoitusta, joten en vieläkään uskonut että Cara voittaa. Tuomari seisotti ja liikutti, seisotti ja alkoi sitten kättelemään kilpailijoita pois. Hän jätti meitä neljä, ja alkoi osoittaa Caran edessä oleville paikkoja takanamme. Sitten liikuttiin, ja kun olimme tulossa kohti tuomaria ja näin hänen kävelevän kohti 1-palkintosijaa, silmät sumenivat ja itku tuli jo tuomaria kätellessä. Cara ihan oikeasti voitti! ROP ja VSP kehässä mentiin iso hymy naamalla, ja mielestäni sijoitukset menivät aivan oikein päin, Carasta tuli VSP ja ROP-koira sai vielä ryhmäkehästä RYP4-sijoituksen! Cara osallistui vielä kasvattajaluokkaan, ja A'Dreams-kasvari oli ROP ja pääsimme pyörähtämään isossa BIS-kehässä, oli HIENO fiilis!! :) Musiikki soi ja päästiin "televisioonkin", live-tallennetta voi katsoa Koiramessut-sivuilta. Helsinki Winnerin voitto on tähänastisista Caran tuloksista se hienoin ja paras. Arvostan tätä tulosta erittäin paljon, kun tiedän miten hienoja koiria Cara jätti taakseen, ja kun tuomari on snapi-rotujen spesialisti. Tämä jää ikuisesti mieleeni. Muiden ihmisten reaktiot Caran voiton jälkeen jäivät myös hyvin mieleen, haluankin kiittää kaikkia teitä jotka iloitsitte kanssamme ja onnittelitte meitä! Kiitos kuuluu myös kasvattajalle Marja-Leenalle! Helsinki Winner KV 5.12.2015 69 kääpiöpinseriä tuomari Benny Blid Von Schedvin, Ruotsi "Elegant, välbalanserad, typisk. Vackert huvud. Utmärkt överlinje. Välkroppad. Välgående. Bra färger." Cara VAK ERI 1 SA PN 1 CACIB VSP -> HeW-15 & FinnSieger Sunnuntaina kehnosti nukutun hotelliyön jälkeen taas kohti Messukeskusta ja Voittaja-näyttelyä. Caraa en ollut siis ilmoittanut, vain Jiannan. Menimme heti pentukehälle, ja tuomarina oli Tuula Savolainen. Hän oli miellyttävä ja mukava rouvasihminen, hän kun näki että urospentuja jännitti olla kehässä niin antoi luvan liikkua niin monta kierrosta että koirat rentoutuivat ja liikkeet alkoivat sujumaan hyvin, sanoi vielä että "nyt harjoitellaan". Jiannan luokassa oli yksi koira vähemmän, narttuja oli yhteensä nyt neljä. Jianna esiintyi kauniisti, hyvin malttoi seisoa ja liikkua. Tuomari valitsi Jiannan voittamaan luokkansa, sekä myös narttupentujen PN-kehän, ja Jianna oli VSP-pentu. Hän kehui koiraa, sanoi että ylälinja saa vielä vakiintua liikkeessä mutta muuten tykkää todella paljon. Mieltä lämmittävää! :) Jiannakin sai siis epävirallisen tittelin, Pentu Voittaja 2015! Voittaja Puppy Show 6.12.2015 tuomari Tuula Savolainen "7,5kk. Hyvät mittasuhteet, seistessä hyvä ylälinja. Liikkeessä lanteessa kaarevuutta. Hyvä pää. Hieman lyhyt kuono. Silmät voisivat olla tummemmat. Hyvät korvat. Erinomainen eturinta. Tilava runko. Tasapainoinen raajarakenne. Hyvät värimerkit ja karva. Hyvä häntä. Etuliikkeet saavat tiivistyä. Liikkuu sivulta hyvin. Reipas käytös." Jianna PEK 1 KP PN 1 VSP-PENTU -> PUPPY VOITTAJA 2015 Loppupäivän vietinkin sitten shoppaillessa sekä tietysti kääpiöpinserikehää seuraten. Oli yllättävän mukavaa seurata kilpailua ilman että oli omaa koiraa ilmoittanut, mutta toisaalta pieni kaiho tuntui että olisihan se ollutkin ihan mukava osallistua. Mutta en kadu päätöstäni, tämä meni paljon paremmin kuin olisin ikinä voinut toivoakaan. Ja sunnuntaina voiton vei Caran supersisko Fiona, eli viikonlopun voittajanartut olivat täyssiskokset! Aikamoinen viikonvaihde, huh huh.
Seuraava koettelemus onkin sitten perjantaina, kun Cara menee leikkaukseen. Edellisessä postauksessa kerroinkin patista jonka löysin, ja nyt on tarkoitus poistaa patti sekä steriloida Cara. Ennen leikkausta siltä otetaan röntgenkuva keuhkojen alueelta, ettei sieltä vain löydy mitään etäpesäkkeitä. Sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee hyvin. Olen koettanut ajatella asiaa niin, että tämän enempää en pysty asian eteen tekemään enkä pysty millään tavalla vaikuttamaan siihen mitä keuhkokuvassa näkyy tai miten leikkaus menee. Etukäteen on turha murehtia tulevaa, kun sille ei pysty kuitenkaan mitään tekemään. Eletään nämä viimeiset päivät ennen leikkuuta huoleti, ja huomenna mennään hallille agiliitelemään ja tehdään kaikenlaisia Caran lempijuttuja. Ja syödään herkkuja! Jyväskylän viikonloppuun lähdin hieman skeptisin odotuksin; lauantain tuomari oli Jiannan arvostellut kuukausi takaperin Lahden pentunäyttelyssä eikä arvostelu silloin ollut mitenkään mairitteleva, eikä se saanut KP:ta. Sunnuntain tuomari oli puolitoista vuotta sitten Joensuun KV-näyttelyssä laittanut Caran PN4 sijalle ja valitteli miten sen korvat ovat pehmeät, eikä sen takia voi korkeammalle sitä sijoittaa. Lisäksi arvelin etukäteen, että olen sunnuntaina puolikuollut ja kotimatka kestää taukoineen ikuisuuden, sillä ajoin Jyväskylään ja takaisin molempina päivinä, eli yhteensä 900 kilometriä kahden päivän aikana. Viikonlopulle sattui tämän talven ensilumet sekä lumimyrsky. Etenkin lauantaina oli todella huono ajokeli, takaisin ajettiin JKL-Mikkeli väli 60km/h pitkässä jonossa, mutta ei kyllä tullut mieleenkään lähteä ohittelemaan, eikä lähtenyt kukaan muukaan. Molempina päivinä samassa kohdassa oli auto katollaan ojassa ja seuraavana päivänä rekka linkussa ojanpohjalla. Kiitos kahvin, energiajuoman, kuunvalon ja valkean maan ei väsyttänyt lainkaan ajaessa, lauantaina tultiin pysähtymättä Jyväskylästä kotiin. Lauantaina yllätys oli suuri, kun Jianna saikin KP:n. Kauhea tungos, parkkipaikan löytämisen vaikeus ja olin kehänlaidalla jopa 15min ennen arvostelun alkua, hieman hätäinen alku siis. Lisäksi arvostelun aikana Jianna lipsahti näyttelyhihnasta vapauteen, ja luuli että oltiin tultu koirapuistoon. Onneksi se ei ole lainkaan pelokas tai arka, vaan hetken hillui ympäriinsä ja tuli sitten lihapullan luo kun sitä kutsuin ja homma jatkui taas. Arvostelu ei edelleenkään ollut mitenkään mairitteleva, mutta VSP-pentu siitä kruunattiin! Ensimmäinen ruusuke ja pokaali pikku-Jiulle, Tuuli-omistajansa halkesi riemusta kun kuuli tulokset! :D Cara oli kehässä neljän kuukauden tauon jälkeen. Sen todellakin huomasi; se oli niin lihapullan perään ettei malttanut seisoa kuin pari sekuntia hyvin, sitten syöksähti lihapullan perään, taas asettelin sen, ja taas sama parin sekunnin päästä.. Ja olin kyllä antanut aamuruoan sille. Eipä siinä silti mitään, se voitti hienosti valioluokan ja oli vielä kolmanneksi paras narttu! Kotiinviemisinä saimme vara-Cacibin. Kaikenkaikkiaan olin tyytyväinen päivään, vaikka kommelluksitta ei selvitty! Jyväskylä KV 21.11., tuomari Paula Heikkinen-Lehkonen Jiannan arvostelu: "Erittäin hyvin kehittynyt, vahva hieman urosmainen narttupentu. Hieman tukevassa kunnossa. Voimakas kallo, täyteläinen kuono, tummat mutta pyöreät silmät. Pitkä kaula. Hyvä selkälinja. Suora häntä. Erinomaiset takakulmaukset. Selvät värimerkit. Toivottavasti ei kasva enää isommaksi. Vilkas ja reipas." Caran arvostelu: "Hyvä koko. Lyhyt tiivis runko. Jalo ja narttumainen. Hyvä pään profiili. Tummat silmät. Hyvin täyttynyt eturinta. Lähes suora häntä. Erinomaiset raajojen kulmaukset ja vakaat yhdensuuntaiset liikkeet. Selvät värimerkit. Kiinteä ja lihaksikas. Esiintyy eloisasti." Sunnuntaina taas kohti Jyväskylää, ja toivoin että saksalainen tuomari tykkäisi Jiannasta, Carasta luulin että korvat pilaavat päivän menestyksen kuten viimeeksikin hänen kehässään. Saavuimme paikalle taas jotenkin viime tippaan, jäiköhän meille kymmenen minuuttia ennen arvostelun alkua. Emme ehtineet ottaa harjoittelukierroksia kehässä kun tuomari oli jo paikalla. Tuuli vei tällä kertaa Jiannan kehään, ja heillä sujui esiintyminen hienosti! Tänään sitten tulikin KP ja ROP-pentu, jes! Messarissa on niin isot pentuluokat etten elättele toivoa ROP-pennun palkinnosta siellä, joten olen äärimmäisen tyytyväinen että Jianna sai tämän palkinnon edes kerran pentuaikanaan. Arvostelu oli erinomainen, ja tuomari vielä jälkeenpäin kehui Jiannaa ja toivotti onnea lupaavasta pennusta. Seuraavaksi sitten Cara, ja tänään se pystyi jopa hillitsemään itsensä lihapullien äärellä ja seisoi malttaen. Valionarttuja oli yksi enemmän kuin eilen, mutta tuomari kovasti tykästyi Caraan ja se voitti luokkansa! PN-kehässä hän viittasi melko heti Caran sivuun, ja ehdin jo hetken epäillä että tultiinko nyt neljänneksi kun hän keskittyi vain kolmeen muuhun narttuun joita liikutti ympäri kehää. Sitten hän kuitenkin käveli luo ja onnitteli voitosta! Ihan mielettömän hienoa, ensimmäinen CACIB Suomesta ja ensimmäinen kotimaan inttinäyttelyn PN1-sija! Hymy on herkässä, ja tämän muistan kyllä ikuisesti! :D Arvostelutkin olivat erinomaiset molemmilla koirilla. Kyllä kannatti herätä!! Jyväskylä 22.11., tuomari Hassi Assenmacher-Feyel Jianna: "7 months old bitch. Very nice bitch. Feminine head. Lots of expression. Dark eyes. Excellent ear carriage. Nearly square body. Excellent lines and angulations. Moves very well. Nice coat, markings and temperament." Cara: " Excellent bitch. Typical head. Lot of expression. Nice headlines. Dark eyes. Excellent ears. Excellent neck and body. Correct in all parts. Frontmovement is a bit loose. Excellent tail carriage. Nice color, markings and temperament." Huh, johan oli kerrassaan mahtava viikonloppu. Menee kyllä hetki tätä sulatellessa. Caralle en uskaltanut haaveillakaan kansainvälisen muotovalion arvoa, mutta nyt sillä on reilun puolen vuoden ajalta kolme Cacibia, kolmesta eri maasta ja kolmelta eri tuomarilta. Aikarajan mennessä rikki 11.4.2016 seuraava Cacib saa olla mistä vaan ja keneltä tuomarilta vaan, niin se tuo sille himoitun tittelin. Cara on kehittynyt rauhassa ja pitkään; se täyttää tammikuussa neljä vuotta ja se on vasta tänä vuonna alkanut olla parhaimmillaan. Korvat ovat stabiloituneet eivätkä lörpötä kuten nuorempana ja sen runko on kehittynyt ja tiivistynyt. Tämä vuosi onkin ollut sille aivan huikea näyttelymenestyksen saralla. Ja jos joku on meidän tarinaa seurannut ja tietää mitä Caralle tapahtui agilitykisoissa vuosi sitten, niin ymmärtänee miten paljon minulle merkitsee se, että viime epiksissä se suoritti radan 100% pelkäämättä. Vuosi siihen meni, mutta nyt on vihdoin valoa tunnelin päässä. Olen niin kiitollinen!
Ensimmäisen kerran suuntasimme Lahden pentunäyttelyyn 25.10.2015, tuomarina kääpiöpinsereillä oli Paula Heikkinen-Lehkonen. Tämä oli ensimmäinen kerta Jiannalle suuressa messuhallissa ja koiranäyttelyssä ylinpäätään. Osasin jo odottaa ettei Jianna uudesta paikasta juuri hätkähdä, mutta silti hieman yllätyin miten ennakkoluuloton ja reipas pentu se on. Aluksi se katseli ihmeissään että mihin on tultu, mutta sitten alkoi häntä normaaliin tapaan heilua eikä sitten enää jännittänytkään. Esiintyminen meni ensimmäiseksi kerraksi oikein hyvin, liikkuessa edellä kulkeva kiinnosti vähän liikaa niin jonkin verran keulittiin, yksilöarvostelussa liikkuminen onnistui sitten paremmin. Jiu oli hoikassa kunnossa, eikä sinä päivänä ollut tuomarin mieleen, ja tuloksena 5-7kk narttujen PEK2. Uutta kokemusta alle, ja auto kohti Helsingin messukeskusta 7.11. jossa samaan aikaan järjestettiin lemmikkimessut. Tuomarina vastikään kääpiöpinserioikeudet saanut Jouni Nummela. Jiannan luokassa oli neljä narttua, ja tuloksena PEK3, KP:ta ei tullut koska liikkeet tänään takaa ahtaat ja edestä löysät. Pentulainen on siis pentulainen ja jatkaa kehittymistään :). Joka tapauksessa tältä päivältä tuli hurjan hyvä mieli; Jianna esiintyi aivan moitteettomasti! Ja vasta toinen kerta isossa messuhallissa ja näyttelytositoimissa. Pöydällä se seisoi hievahtamatta kun tuomari käsitteli, ja muutenkin esiintyi juuri kuten sitä pyysinkin. Liikkeessä taas tosin hieman keulittiin kun porukalla kierrettiin kehää, mutta se on pieni paha tällä kokemuksella. Lisäksi arvostelu oli oikein mainio. Olen hurjan tyytyväinen pikkulikan tämänpäiväiseen esiintymiseen :) Jes! Helsinki EPN 7.11.15, Jouni Nummela "Hyvän kokoinen, hyvät rungon mittasuhteet ja luuston vahvuus. Hyvä nartun pää, tummat silmät, hyväasentoiset korvat. Hyvin kehittynyt eturinta, hyvä ylä- ja alalinja ja hännänkiinnitys. Hyvin kulmautuneet raajat. Esiintyy itsevarmasti ja ryhdikkäästi, liikkuu vauhdikkaasti, hieman ahtaasti takaa ja hieman löysästi edestä." PEK 3 Jianna oli luonamme ensimmäisten juoksujensa ajan, ja samalla kotonaan Indy-uroksella oli kastraatiosta toipuminen käynnissä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Jianna oli meillä pitempään hoidossa, ja pääsin nyt kunnolla tutustumaan siihen. On se vaan niin ihana! Sillä on aivan ainutlaatuinen luonne, leikkisä ja energinen mutta silti rauhallinen ja lempeä. Sitä on vaikea kuvailla sanoin, jokatapauksessa yhtä helppoa puolivuotiasta koiraa en olekaan vähään aikaan, jos koskaan, nähnytkään. Palikat ja muumit ja inkkarit on todellakin kanootissa kohdallaan. Nyt kun se on palannut kotiinsa niin tuntuu että laumasta puuttuu iso palanen.
Caraa on kovasti harmittanut kun kahdesti ollaan jo aamusella lähdetty Jiannan kanssa ilman sitä, mutta onneksi kohta on Jyväskylän näyttelyt. Johan se kehäraakki pölyttyy käytön puutteesta, se on viimeeksi ollut heinäkuussa kehässä! Se tietää aina tasan tarkkaan jo edellisenä iltana, että näyttelyreissu on tulossa. Se istuu aamulla valmiina eteisessä, ettei vaan jää matkasta. Seuraavan kerran ei tarvitse tuottaa pettymystä; tiedossa on erittäin rankka viikonloppu kun molempina päivinä matkataan LPR - JKL - LPR väli, eli ajan yöksi kotiin.. Matkaahan ei ole kun se 3 h suuntaansa. Yhtenä päivänä se onnistuu, mutta kahdesti peräkkäin voipi olla vähän rankka. 18.10. suunnattiin auton keula kohti Vantaan Racinel-areenaa ja JAU:n järjestämiä virallisia agilitykisoja. Samalla kisattiin kääpiöpinserien rotumestaruudesta agi- ja hyppyradan yhteistulosten perusteella, lisäksi tarjolla oli vielä kolmas rata ja tokihan me kaikille osallistuttiin kun noin pitkälle lähdettiin. Mukana oli myös lainakoira Jade, jonka kanssa ehdin harjoitella kahdesti, ja koirakin oli ollut pitkällä kisatauolla. Ensimmäisen radan tuomaroi Salme Mujunen, ja rata oli hyvin hänen näköisensä ja ihanneaikakin oli aika reilu, suoraviivaisella vauhtiradalla vaadittiin vain 3m/s etenemä. Ensin starttasin Zadyn kanssa, ensimmäiset esteet menivät vähän hitaanlaisesti mutta sitten saatiin vauhtivaihde päälle. Ainut kohta missä piti kääntää koira tiukasti oli takakaarteen jälkeen hypyille takaakierrot, ja en kertonut koiralle tarpeeksi ajoissa suuntaa, ja Zady hyppäsi aika pitkälle, menetimme kohdassa aikaa. Siitä huolimatta tuloksena reilu nolla (tulos -14,11) ja sijoitus 24/53. Jaden kanssa jännitti startata, kisasin ensimmäistä kertaa vieraan koiran kanssa virallisissa kisoissa! Hyvin meni kuitenkin, ja Jaden kanssa sain Zadyn kanssa sössityn käännöksen sujuvaksi. Tuloksena nolla (-15,35) ja sijoitus 20/53. Agilityradalle vaihtui tuomariksi Anne Savioja. Etukäteen jännitti, miten ehdimme aikaan.. Rataantutustumisessa huokaisin helpotuksesta, vaadittu etenemä 3,5m/s ja radalla kaikki kontaktit. Ehdimme jos pistämme tossua toisen eteen! Zady starttasi ensin. Saimme hyvän vauhdin heti alkuun, ja mielestäni käännökset olivat ihan tarpeeksi tiukkoja. Viimeiseen putkeen vienti venähti tosin pitkäksi, kun en uskaltanut kokeilla niisto-persjättöä, viime vuonnahan tuplanolla kariutui siihen kun sitä yritin eikä se onnistunut. Puomin kontakti yllätti itsenikin, Wau!! Juuri noinhan se pitää tehdä :D Kävin edellisenä päivänä hallilla ottamassa nimenomaan puomia Zadyn kanssa, opetin sille pallolla ja namialustalla ettei siihen tarvitsekaan pysähtyä.. Viisas vanha koira oppi kerrasta :). Tuloksena meille nolla (-1,70) ja sijoitus 9/51. Sitten lähdimme radalle Jaden kanssa. Kontakti jännittivät etukäteen ihan hirveästi, kun sille on opetettu juoksukontaktit tietyllä tavalla, enkä millään osaa tehdä juuri niin kuin omistajansa tekee. Treenailin puomia harjoitusalueella ennen meidän vuoroa, ja se otti kontaktin kerran viidestä toistoista :D. Noh, se ei pelaa joka pelkää! Radalle vaan, ja luulin meillä olevan nollan puomilla, oikein keräsin tarmoa että nythän se prkl ottaa sen.. Ja hei, mihin koira hävisi? Jade pyörähti ympäri puomin tasaisella osalla ja juoksi alas. Luultavimmin olin liian edellä ja koira kadotti minut näkyvistä. Pöh, olin kerrankin liian nopea, väärässä paikassa vaan! Puomi uusiksi kaikessa rauhassa, ja eipä se ottanut sitä kontaktia siltikään. Tuloksena rv 15+ya (yht 21,71) ja sijoitus 29/51. Näin vasta videolta jälkeenpäin että yksi vitonen tuli A:lta, ei ottanut sitäkään kontaktia, pöh! Radan jälkeen tiesin että ollaan hyvissä asemissa Zadyn kanssa tuplanollalla, mutta en tiennyt sijoitustamme rotumestaruusskabassa. Palkintojen jaossa yllätys oli huikea; Zady tuli kolmanneksi!! 22 kovaa kääpiöpinseriä vastassa, ja meidän mummukka nappasi pronssia :) En voisi olla koirasta ylpeämpi. Jokainen varmasti tietää sen flow-tunteen, mikä aina joskus tulee, ja näissä kisoissa meillä oli juuri sellainen fiilis. Sen takia vetäisimme vielä kolmanneltakin radalta nollan, eli triplanollat Zadylle! :D Olin jo varautunut ilmoittamaan koiran eläköitymisestä näiden kisojen jälkeen, mutta nyt kun näin sen innon ja ilon, eikä sen fysiikassa kisojen kannalta ole mitään ongelmaa, niin jospa mennäänkin nyt vielä kisa kerrallaan.. SM-nollista puuttuu enää kaksi aginollaa. Ehkä, ehkä.. Koiran ehdoilla. Ainiin, Carakin oli mukana, ja Jianna tietysti myös. Cara ei pelännyt lainkaan. Se tunne, kun vuosi sitten samaisissa karkeloissa meidän agilityura tuhoitui, ja nyt vuosi myöhemmin ollaan jo tässä pisteessä, en olisi ikinä voinut uskoa.. Otin sen kanssa myös harkkaesteitä, ja aluehan on aivan tuossa kisaradan vieressä. Lähtölupia vihellettiin pilliin, kuulutus papatti, yleisö taputti, ja meidän Cara istua napotti harkka-alueella käskytä, ja suoritti esteitä hillittömällä innolla. Pieni toivo nostaa päätään, ehkä jos sittenkin joskus...? |
MinäTervetuloa lukemaan blogiani! Tarinat kertovat koirahullun naisen ja neljän kääpiöpinserin seikkailuista. Tekstit
June 2018
|