Jyväskylän viikonloppuun lähdin hieman skeptisin odotuksin; lauantain tuomari oli Jiannan arvostellut kuukausi takaperin Lahden pentunäyttelyssä eikä arvostelu silloin ollut  mitenkään mairitteleva, eikä se saanut KP:ta. Sunnuntain tuomari oli puolitoista vuotta sitten Joensuun KV-näyttelyssä laittanut Caran PN4 sijalle ja valitteli miten sen korvat ovat pehmeät, eikä sen takia voi korkeammalle sitä sijoittaa. Lisäksi arvelin etukäteen, että olen sunnuntaina puolikuollut ja kotimatka kestää taukoineen ikuisuuden, sillä ajoin Jyväskylään ja takaisin molempina päivinä, eli yhteensä  900 kilometriä kahden päivän aikana.

Viikonlopulle sattui tämän talven ensilumet sekä lumimyrsky. Etenkin lauantaina oli todella huono ajokeli, takaisin ajettiin JKL-Mikkeli väli 60km/h pitkässä jonossa, mutta ei kyllä tullut mieleenkään lähteä ohittelemaan, eikä lähtenyt kukaan muukaan. Molempina päivinä samassa kohdassa oli auto katollaan ojassa ja seuraavana päivänä rekka linkussa ojanpohjalla. Kiitos kahvin, energiajuoman, kuunvalon ja valkean maan ei väsyttänyt lainkaan ajaessa, lauantaina tultiin pysähtymättä Jyväskylästä kotiin.

Lauantaina yllätys oli suuri, kun Jianna saikin KP:n. Kauhea tungos, parkkipaikan löytämisen vaikeus ja olin kehänlaidalla jopa 15min ennen arvostelun alkua, hieman hätäinen alku siis.  Lisäksi arvostelun aikana Jianna lipsahti näyttelyhihnasta vapauteen, ja luuli että oltiin tultu koirapuistoon. Onneksi se ei ole lainkaan pelokas tai arka, vaan hetken hillui ympäriinsä ja tuli sitten lihapullan luo kun sitä kutsuin ja homma jatkui taas. Arvostelu ei edelleenkään ollut mitenkään mairitteleva, mutta VSP-pentu siitä kruunattiin! Ensimmäinen ruusuke ja pokaali pikku-Jiulle, Tuuli-omistajansa halkesi riemusta kun kuuli tulokset! :D Cara oli kehässä neljän kuukauden tauon jälkeen. Sen todellakin huomasi; se oli niin lihapullan perään ettei malttanut seisoa kuin pari sekuntia hyvin, sitten syöksähti lihapullan perään, taas asettelin sen, ja taas sama parin sekunnin päästä.. Ja olin kyllä antanut aamuruoan sille. Eipä siinä silti mitään, se voitti hienosti valioluokan ja oli vielä kolmanneksi paras narttu! Kotiinviemisinä saimme vara-Cacibin. Kaikenkaikkiaan olin tyytyväinen päivään, vaikka kommelluksitta ei selvitty!

Jyväskylä KV 21.11., tuomari  Paula Heikkinen-Lehkonen
Jiannan arvostelu: 
"Erittäin hyvin kehittynyt, vahva hieman urosmainen narttupentu. Hieman tukevassa kunnossa. Voimakas kallo, täyteläinen kuono, tummat mutta pyöreät silmät. Pitkä kaula. Hyvä selkälinja. Suora häntä. Erinomaiset takakulmaukset. Selvät värimerkit. Toivottavasti ei kasva enää isommaksi. Vilkas ja reipas."
​
Caran arvostelu:
"Hyvä koko. Lyhyt tiivis runko. Jalo ja narttumainen. Hyvä pään profiili. Tummat silmät. Hyvin täyttynyt eturinta. Lähes suora häntä. Erinomaiset raajojen kulmaukset ja vakaat yhdensuuntaiset liikkeet. Selvät värimerkit. Kiinteä ja lihaksikas. Esiintyy eloisasti."

Sunnuntaina taas kohti Jyväskylää, ja toivoin että saksalainen tuomari tykkäisi Jiannasta, Carasta luulin että korvat pilaavat päivän menestyksen kuten viimeeksikin hänen kehässään. Saavuimme paikalle taas jotenkin viime tippaan, jäiköhän meille kymmenen minuuttia ennen arvostelun alkua. Emme ehtineet ottaa harjoittelukierroksia kehässä kun tuomari oli jo paikalla. Tuuli vei tällä kertaa Jiannan kehään, ja heillä sujui esiintyminen hienosti! Tänään sitten tulikin KP ja ROP-pentu, jes! Messarissa on niin isot pentuluokat etten elättele toivoa ROP-pennun palkinnosta siellä, joten olen äärimmäisen tyytyväinen että Jianna sai tämän palkinnon edes kerran pentuaikanaan. Arvostelu oli erinomainen, ja tuomari vielä jälkeenpäin kehui Jiannaa ja toivotti onnea lupaavasta pennusta. Seuraavaksi sitten Cara, ja tänään se pystyi jopa hillitsemään itsensä lihapullien äärellä ja seisoi malttaen. Valionarttuja oli yksi enemmän kuin eilen, mutta tuomari kovasti tykästyi Caraan ja se voitti luokkansa! PN-kehässä  hän viittasi melko heti Caran sivuun, ja ehdin jo hetken epäillä että tultiinko nyt neljänneksi kun hän keskittyi vain kolmeen muuhun narttuun joita liikutti ympäri kehää. Sitten hän kuitenkin käveli luo ja onnitteli voitosta!  Ihan mielettömän hienoa, ensimmäinen CACIB Suomesta ja ensimmäinen kotimaan  inttinäyttelyn PN1-sija! Hymy on herkässä, ja tämän muistan kyllä ikuisesti! :D Arvostelutkin olivat erinomaiset molemmilla koirilla. Kyllä kannatti herätä!!

Jyväskylä 22.11., tuomari Hassi Assenmacher-Feyel
Jianna:
"7 months old bitch. Very nice bitch. Feminine head. Lots of expression. Dark eyes. Excellent ear carriage. Nearly square body. Excellent lines and angulations. Moves very well. Nice coat, markings and temperament."

Cara:
​" Excellent bitch. Typical head. Lot of expression. Nice headlines. Dark eyes. Excellent ears. Excellent neck and body. Correct in all parts. Frontmovement is a bit loose. Excellent tail carriage. Nice color, markings and temperament."

Huh, johan oli kerrassaan mahtava viikonloppu. Menee kyllä hetki tätä sulatellessa. Caralle en uskaltanut haaveillakaan kansainvälisen muotovalion arvoa, mutta nyt sillä on reilun puolen vuoden ajalta kolme Cacibia, kolmesta eri maasta ja kolmelta eri tuomarilta. Aikarajan mennessä rikki 11.4.2016 seuraava Cacib saa olla mistä vaan ja keneltä tuomarilta vaan, niin se tuo sille himoitun tittelin. Cara on kehittynyt rauhassa ja pitkään; se täyttää tammikuussa neljä vuotta ja se on vasta tänä vuonna alkanut olla parhaimmillaan. Korvat ovat stabiloituneet eivätkä lörpötä kuten nuorempana ja sen runko on kehittynyt ja tiivistynyt. Tämä vuosi onkin ollut sille aivan huikea näyttelymenestyksen saralla.  Ja jos joku on meidän tarinaa seurannut ja tietää mitä Caralle tapahtui agilitykisoissa vuosi sitten, niin ymmärtänee miten paljon minulle merkitsee se, että viime epiksissä se suoritti radan 100% pelkäämättä. Vuosi siihen meni, mutta nyt on vihdoin valoa tunnelin päässä. Olen niin kiitollinen!

Ensimmäisen kerran suuntasimme Lahden pentunäyttelyyn 25.10.2015, tuomarina kääpiöpinsereillä oli Paula Heikkinen-Lehkonen. Tämä oli ensimmäinen kerta Jiannalle suuressa messuhallissa ja koiranäyttelyssä ylinpäätään. Osasin jo odottaa ettei Jianna uudesta paikasta juuri hätkähdä, mutta silti hieman yllätyin miten ennakkoluuloton ja reipas pentu se on. Aluksi se katseli ihmeissään että mihin on tultu, mutta sitten alkoi häntä normaaliin tapaan heilua eikä sitten enää jännittänytkään. Esiintyminen meni ensimmäiseksi kerraksi oikein hyvin, liikkuessa edellä kulkeva kiinnosti vähän liikaa niin jonkin verran keulittiin, yksilöarvostelussa liikkuminen onnistui sitten paremmin. Jiu oli hoikassa kunnossa, eikä sinä päivänä ollut tuomarin mieleen, ja tuloksena 5-7kk narttujen PEK2.

Uutta kokemusta alle, ja auto kohti Helsingin messukeskusta 7.11. jossa samaan aikaan järjestettiin lemmikkimessut. Tuomarina vastikään kääpiöpinserioikeudet saanut Jouni Nummela. Jiannan luokassa oli neljä narttua, ja tuloksena PEK3, KP:ta ei tullut koska liikkeet tänään takaa ahtaat ja edestä löysät. Pentulainen on siis pentulainen ja jatkaa kehittymistään :). Joka tapauksessa tältä päivältä tuli hurjan hyvä mieli; Jianna esiintyi aivan moitteettomasti! Ja vasta toinen kerta isossa messuhallissa ja näyttelytositoimissa. Pöydällä se seisoi hievahtamatta kun tuomari käsitteli, ja muutenkin esiintyi juuri kuten sitä pyysinkin. Liikkeessä taas tosin hieman keulittiin kun porukalla kierrettiin kehää, mutta se on pieni paha tällä kokemuksella. Lisäksi arvostelu oli oikein mainio. Olen hurjan tyytyväinen pikkulikan tämänpäiväiseen esiintymiseen :) Jes!

Helsinki EPN 7.11.15, Jouni Nummela
"Hyvän kokoinen, hyvät rungon mittasuhteet ja luuston vahvuus. Hyvä nartun pää, tummat silmät, hyväasentoiset korvat. Hyvin kehittynyt eturinta, hyvä ylä- ja alalinja ja hännänkiinnitys. Hyvin kulmautuneet raajat. Esiintyy itsevarmasti ja ryhdikkäästi, liikkuu vauhdikkaasti, hieman ahtaasti takaa ja hieman löysästi edestä."
​PEK 3

Jianna oli luonamme ensimmäisten juoksujensa ajan, ja samalla kotonaan Indy-uroksella oli kastraatiosta toipuminen käynnissä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Jianna oli meillä pitempään hoidossa, ja  pääsin nyt kunnolla tutustumaan siihen. On se vaan niin ihana! Sillä on aivan ainutlaatuinen luonne, leikkisä ja energinen mutta silti rauhallinen ja lempeä. Sitä on vaikea kuvailla sanoin, jokatapauksessa yhtä helppoa puolivuotiasta koiraa en olekaan vähään aikaan, jos koskaan, nähnytkään. Palikat ja muumit ja inkkarit on todellakin kanootissa kohdallaan. Nyt kun se on palannut kotiinsa niin tuntuu että laumasta puuttuu iso palanen. 

Caraa on kovasti harmittanut kun kahdesti ollaan jo aamusella lähdetty Jiannan kanssa ilman sitä, mutta onneksi kohta on Jyväskylän näyttelyt. Johan se kehäraakki pölyttyy käytön puutteesta, se on viimeeksi ollut heinäkuussa kehässä! Se tietää aina tasan tarkkaan jo edellisenä iltana, että näyttelyreissu on tulossa. Se istuu aamulla valmiina eteisessä, ettei vaan jää matkasta.  Seuraavan kerran ei tarvitse tuottaa pettymystä; tiedossa on erittäin rankka viikonloppu kun molempina päivinä matkataan LPR - JKL - LPR väli, eli ajan yöksi kotiin.. Matkaahan ei ole kun se 3 h suuntaansa. Yhtenä päivänä se onnistuu, mutta kahdesti peräkkäin voipi olla vähän rankka. ​