Edellisestä blogistani kävin lukemassa vuosi sitten tehdyn samankaltaisen postauksen. Vuosi 2014 meni niin penkin alle kuin vain voi, vaikka toki muutamia onnenhetkiäkin mahtui mukaan, kuten esimerkiksi Caran valioituminen. Mieleen kuitenkin jäi epäonnistumiset. Pennutusyritykset epäonnistuivat ja Caralla todettiin kaihi, ja koska sekään ei riittänyt niin Jyväskylän Killeri-hallista hankittiin vielä kisapelko agilityyn Caralle. Eipä kovin mairittelevasti mennyt muillakaan elämän osa-alueilla, ja päätinkin kirjoitukseni siihen, että toivoin vuoden 2015 olevan edeltäjäänsä parempi. Kuinkas kävikään!
Tämä on ollut koiraharrastusaikani paras vuosi, ylivoimaisesti. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi, vaan kaikkien tulosten ja saavutusten eteen on nähty aivan valtavasti vaivaa. Vuosi aloitettiin tammikuussa Koiramme-lehden aukeaman kokoisella Caran suurennetulla kuvalla. Suureksi surukseni hukkasin lehden, mutta jos jostain sen vielä löydän niin kehystän kyseisen aukeaman. Todellakin once in a life time-kokemus!
Tämä on ollut koiraharrastusaikani paras vuosi, ylivoimaisesti. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi, vaan kaikkien tulosten ja saavutusten eteen on nähty aivan valtavasti vaivaa. Vuosi aloitettiin tammikuussa Koiramme-lehden aukeaman kokoisella Caran suurennetulla kuvalla. Suureksi surukseni hukkasin lehden, mutta jos jostain sen vielä löydän niin kehystän kyseisen aukeaman. Todellakin once in a life time-kokemus!
Agilityn osalta vuosi oli myös nousujohteinen. Alkuvuodesta treenasimme Kiitorekulla, ja tulostahan se poiki. Zady kisasi tänä vuonna yhteensä 9 viralliset kisat joissa oli yhteensä 24 rataa. Teimme 9 nollatulosta, 6 yliaikanollaa ja vain neljä hylsyä. Silloin kun oli painetta tehdä tulosta niin sitä myös tehtiin; Imatralla syyskuussa piirinmestaruuskisoissa Zady teki tuplanollat sijoittuen yhteistuloksissa minien kuudenneksi, ja tekipä se myös vielä joukkueradaltakin nollan. Muutama viikko myöhemmin Vantaalla rotumestaruuskisoissa se teki tähän mennessä kovimman tuloksensa agilityssa; kolmelta radalta kolme nollaa, ja voitti rotumestaruuspronssia! Sijoitukset olivat aivan huikeita, oltiin kuitenkin kovassa seurassa pääkaupunkiseudulla, sijoitukset 8./39, 9./51 ja 24/53. Eläkkeelle jääminen on joka startin jälkeen lähempänä, mutta mennään nyt eteenpäin niin kauan kun koiralla on hauskaa eikä kisaamisesta ole sille fyysistä haittaa.
Myös Caran kohdalla nähtiin toipumista viime vuoden katastrofista; loppuvuodesta se pystyi menemään kotihallin epiksissä ilman minkäänlaista pelkoa. Ja suurin läpimurto tapahtui piirinmestaruus- ja rotumestaruuskisoissa; Cara oli molemmissa mukana turistina, se hengaili aivan kisa-alueiden vieressä kuuntelemassa kisaavia koiria, pillinvihellyksiä, kuulutuksia, eikä se ollut moksiskaan. Tein sen kanssa myös harkkaesteitä kisasuoritusten pyöriessä, eikä se osoittanut edes jännittävänsä vaan teki täysillä sen mitä pyysin. Ehkä siitä vielä kisakaverin saakin?
Myös Caran kohdalla nähtiin toipumista viime vuoden katastrofista; loppuvuodesta se pystyi menemään kotihallin epiksissä ilman minkäänlaista pelkoa. Ja suurin läpimurto tapahtui piirinmestaruus- ja rotumestaruuskisoissa; Cara oli molemmissa mukana turistina, se hengaili aivan kisa-alueiden vieressä kuuntelemassa kisaavia koiria, pillinvihellyksiä, kuulutuksia, eikä se ollut moksiskaan. Tein sen kanssa myös harkkaesteitä kisasuoritusten pyöriessä, eikä se osoittanut edes jännittävänsä vaan teki täysillä sen mitä pyysin. Ehkä siitä vielä kisakaverin saakin?
Viime vuoden kaihitapauksen jälkeen totesin, että tarvitsen lisää jalostusmateriaalia. En voi laskea kaikkea toivoa taas yhden koiran varaan, koska jos näin käy taas niin olen edelleen tyhjän päällä. Pentua omaan laumaan odottelen edelleen ja toivon sen ensi vuonna saavani. Meillä ei koskaan tule olemaan isoa koiralaumaa kotona, niin onnekseni tuli mahdollisuus ostaa koira sijoitukseen aivan tähän meidän lähelle. Niin sai alkunsa Jiannan tarina. Ensin odotin ulkomaisesta kennelistä narttua, joka syntyikin, mutta sillä oli häntämutka. Kaikella on tarkoituksensa, sillä sitten syntyi kennel V. Nobel Lineen Norjaan pentue, jossa oli jopa kaksi mustaa narttua mistä sain valita mieluiseni. Tässä oli pientä epäonnea mukana, sillä olin lukenut tuontivaatimukset v. 2014 viimeisinä päivinä, ja nehän sitten muuttuivatkin 1.1.2015. Olin varannut jo lennot ja kaikki kesäkuun alkuun, sopivasti Drammenissa oli näyttelytkin joihin Caran olin ilmoittanut. Kaikki oli valmista pentua varten, mutta sitten uudelleen sääntöjä lukiessani huomasin etten voikaan tuoda alle 15-viikkoista pentua.. Noh, reissu toteutettiin silti koska lentolipuista ei olisi saanut rahoja takaisin. Lensimme Caran ja äitini kanssa Norjaan, ja meillä oli aivan ihana miniloma! Ihastuin Norjaan maana, ja kokemus oli kaikinpuolin huikea. Näyttelystä saimme kaiken mitä olisimme voineet toivoa; iso inttinäyttely, jossa Cara oli ROP ja sai Cacibin! Kaikella oli siis tarkoituksensa. Noh, lensin uudelleen Norjaan tulevan koiranhaltijan Tuulin kanssa elokuun lopulla ja saimme ihanan pakettimme turvallisesti kotiin. Jianna on ollut kaikkea sitä mitä toivoinkin, ja jopa enemmän. Hain ensisijaisesti mahdollisimman avointa, iloista, ystävällistä luonnetta ja sitä todellakin sain. Se on ulkomuodollisesti myös lupaava. Minulla oli Norjan reissulla ilo tavata Jiannan emä ja emänemä, ja voin todeta luonteen periytyneen hienosti narttulinjaa pitkin. Aivan ihastuttavia koiria molemmat. Odotan innolla mitä tulevaisuus tuo Jiannan myötä tullessaan.
Cara on tänä vuonna tykittänyt täysillä. Ensimmäinen ulkomaan reissu tehtiin Tallinnan Voittajaan huhtikuussa, ja Cara oli upeasti PN2 ja sai ensimmäisen CACIBinsa! Titteli meni aivan kuonon alta, mutta CACIB oli meille lottovoitto. Alkukesästä teimme kolmen viikon aikana kunnon kiertueen; aloitimme Venäjän Viipurin näyttelystä, seuraavana viikonloppuna lensimme Norjaan ja sitä seuraavalla viikolla matkustimme Liettuan Palangaan. Viipurissa Cara oli ROP & RYP4, Norjassa ROP ja Liettuassa molempina päivinä PN2 ja sai 2x CAC. Liettuassa korruptio haiskahti; ensimmäisenä päivänä voittajanarttu nähtiin ottamassa yhteiskuvia tuomarin kanssa ja ennen kuin koko rotua oli edes arvosteltu. Tämän turneen tuloksena Cara sai kaksi uutta muotovaliotitteliä nimensä eteen. Tämän jälkeen emme käyneet enää tänä vuonna ulkomailla ja jäimme erkkarin jälkeen muutaman kuukauden näyttelytauolle. Palasimme tauolta loppuvuoden isoihin inttikarkeloihin; Jyväskylä KV x 2 ja Messariviikonloppuun. Jyväskylässä Cara oli ensimmäisenä päivänä PN3, toisena päivänä PN1 & VSP, ja Helsinki Winnerissä PN1 & VSP! Voittaja-näyttelyyn en ollut sitä edes ilmoittanut, säästetään rahaa ensi vuoden reissuja varten. Näiden karkeloiden myötä se sai taas kaksi uutta titteliä, HeW-15 sekä Finnsieger, kiitos viime tipassa tulleen tuomarimuutoksen. Nyt olemme Caran kanssa yhden CACIBin päässä inttivaliotittelistä, ja viime vuoden blogitekstiäni lukiessa muistan miten utopistiseltä tuo tuntui. Toki pelkkää korkealentoa tämä ei ole ollut; aivan vuoden lopulla Caralta leikattiin pois nisäkasvain ja se samalla steriloitiin, haava tulehtui ja se on tällä hetkellä antibioottikuurilla. Loistouutinen oli, ettei kasvain ollut pahanlaatuinen. Nyt jännitetään, kasvaako karvat takaisin Liettuan Voittajanäyttelyyn mennessä, ja onko kireä ihokaistale niin silmiinpistävä mitä nyt. On se kyllä ihan parissa viikossa vähän hellittänyt, että olen optimistinen asian suhteen.
Koska vuosi 2015 on ollut meille niin antoisa ja mieleenpainuva, paras tähän mennessä, niin lisätään panoksia. Koirapuolella ensi vuoden tavoitteena on saada Caralle inttivaliotitteli sekä joko Pohjoismaiden tai Baltian muotovalion arvo. Jiannan kanssa kierretään Baltiaa, toivon sille edes yhtä juniorimuotovalion arvoa, Caralle kun niitä en koskaan lähtenyt hakemaan.
Toivon vuodesta 2016 entistä parempaa ja onnellisempaa, sekä meille että kaikille tutuillekin!
Toivon vuodesta 2016 entistä parempaa ja onnellisempaa, sekä meille että kaikille tutuillekin!