Tänä vuonna piirinmestaruuskisat järjestettiin Lappeenrannassa, LAU:n hallissa eli meillä oli kotikenttäetu. En ole kummankaan koiran kanssa kesän aikana ehtinyt juuri treenaamaan, mutta tottakai osallistuimme silti. Ilmoitin Caran myös ensimmäistä kertaa kolmosluokkaan, ja täytyy myöntä että etukäteen jännitti hirveästi että miten se mahtaa mennä...
Meidän tarinan tuntevat muistavat varmaan mistä Caran ongelmat agilityssa lähtivät. Pähkinänkuoressa: 2014 se säikähti rotumestiksissä Jyväskylässä ulkona aseilla ammuskelleita poikia niin paljon, ettei sitä saanut enää lähellekään agilitykenttiä, halleista puhumattakaan. Kuulutukset, kisatilanne, pilli, kaikki muistutti sitä siitä pelosta ja siihen loppui agilityuramme, tai näin luulin. 2015 kesällä aloin siedättämään sitä ottamalla sitä mukaani kisoihin. Pikkuhiljaa se toipui.. Ja uskalsin 1,5 vuoden tauon jälkeen ilmoittaa sen 2lk kisoihin kotihalliimme maaliskuussa 2016. Tein valmisteluja; pyysin kuuluttajaa pysymään hiljaa Caran suorituksen ajan, varmistelin ettei edellämme mene räksyttäviä koiria, itse yritin olla tyyni kuin viilipytty ja hällä väliä-meiningillä - ja se onnistui! Huomasin että Caraa vähän jänskätti, mutta se paukutti ekalla radalla voittonollan ja sai siirron 3-luokkaan.
Piirinmestikset olivat Caralle siis toinen startti, aika tarkalleen 2 vuotta sen jälkeen kun se Jyväskylässä silloin säikähti. Se oli kuin eri koira :O! Leikkaus on helpottanut sen elämää niin paljon. Kuulutukset pauhasivat, ihmisiä oli paljon ja he taputtivat, tuomarilla oli pilli.. Kaikki elementit olivat siellä, mitä se aiemmin olisi pelännyt niin paljon että olisi juossut suoraan hallista pihalle. Nyt sen jännityksen huomasi vain siitä, ettei se jäänyt lähtöön.. Millään radalla :D. Mutta kun se meni radalla, se meni ihan tosissaan! Toki treenaamattomuutemme näkyi mutta itselleni oli kultaakin kalliimpaa nähdä, että siitä vielä on kisakoiraksi. Nyt tarvitsemme vain treenipaikan ja osaavan kouluttajan!
Tämä on nyt viimeinen kerta, kun mainitsen Caran menneestä pelosta. Aloitamme nyt uudelta sivulta, unohdamme menneet mutta emme sitä, mitä niistä olemme oppineet. Tästä lähtien en epäile koiraani, vaan luotan siihen täysin.
Meidän tarinan tuntevat muistavat varmaan mistä Caran ongelmat agilityssa lähtivät. Pähkinänkuoressa: 2014 se säikähti rotumestiksissä Jyväskylässä ulkona aseilla ammuskelleita poikia niin paljon, ettei sitä saanut enää lähellekään agilitykenttiä, halleista puhumattakaan. Kuulutukset, kisatilanne, pilli, kaikki muistutti sitä siitä pelosta ja siihen loppui agilityuramme, tai näin luulin. 2015 kesällä aloin siedättämään sitä ottamalla sitä mukaani kisoihin. Pikkuhiljaa se toipui.. Ja uskalsin 1,5 vuoden tauon jälkeen ilmoittaa sen 2lk kisoihin kotihalliimme maaliskuussa 2016. Tein valmisteluja; pyysin kuuluttajaa pysymään hiljaa Caran suorituksen ajan, varmistelin ettei edellämme mene räksyttäviä koiria, itse yritin olla tyyni kuin viilipytty ja hällä väliä-meiningillä - ja se onnistui! Huomasin että Caraa vähän jänskätti, mutta se paukutti ekalla radalla voittonollan ja sai siirron 3-luokkaan.
Piirinmestikset olivat Caralle siis toinen startti, aika tarkalleen 2 vuotta sen jälkeen kun se Jyväskylässä silloin säikähti. Se oli kuin eri koira :O! Leikkaus on helpottanut sen elämää niin paljon. Kuulutukset pauhasivat, ihmisiä oli paljon ja he taputtivat, tuomarilla oli pilli.. Kaikki elementit olivat siellä, mitä se aiemmin olisi pelännyt niin paljon että olisi juossut suoraan hallista pihalle. Nyt sen jännityksen huomasi vain siitä, ettei se jäänyt lähtöön.. Millään radalla :D. Mutta kun se meni radalla, se meni ihan tosissaan! Toki treenaamattomuutemme näkyi mutta itselleni oli kultaakin kalliimpaa nähdä, että siitä vielä on kisakoiraksi. Nyt tarvitsemme vain treenipaikan ja osaavan kouluttajan!
Tämä on nyt viimeinen kerta, kun mainitsen Caran menneestä pelosta. Aloitamme nyt uudelta sivulta, unohdamme menneet mutta emme sitä, mitä niistä olemme oppineet. Tästä lähtien en epäile koiraani, vaan luotan siihen täysin.
Yllä olevalla videolla näkyy molempien koirien yksilösuoritukset agility- ja hyppyradoilla. Hyppyradan tuomaroi Timo Teileri ja agilityradan Elina Hannikainen-Himanen. Jos nyt vähän summaan ratoja yhteen.. Cara varasti todella törkeästi molemmilla radoilla, etenkin tuolla hyppyradalla mikä oli ensin. En uskaltanut kunnolla komentaa sitä istumaan, joten itseäni voin syyttää. Ehkä osuutta on myös sillä ettei koiralla ole kisakokemusta kahden vuoden ajalta kuin yksi virallinen startti :D Itseasiassa molemmilla radoilla molemmat koirani varastivat ihan surutta lähdössä.. Agiradalla sain onneksi Zadyn komennettua takaisin istumaan ennen lähtöä. Hyppyradalla työnsin Caran omalla liikkeelläni renkaan sivuun, Zadyn kanssa tein persjätön ennen rengasta jolloin koiralla oli heti helpompaa osua renkaaseen. Caran kanssa kepeille olisi kannattanut tehdä valssi, Zadyn kanssa taas persjättö toimi aivan mielettömän hyvin! Se tuli niin lujaa kuin vain pystyi putkelta kepeille, valssaamalla olisin menettänyt puoli sekuntia heti. Oli lähellä ettei se juossut kepeiltä läpi, mutta onneksi Zady korjasi hienosti :) Lopun hyppykiemurat olisivat voineet molemmilla koirilla olla lyhyemmät mutta olen tyytyväinen miten sain molemmat kääntymään okserilla selkeästi oikealle, suoraan edessä oleva hyppy oli todellinen uhka.
Agilityradalla Zady tuntui todella löysältä ja se näkyi kaarroksissa.. Todella laajat, joka paikassa. Vauhtikaan ei ollut mikään hyvä, mutta ehdimme silti aikaan ja nolla mikä nolla! Puomikontakti oli vähän siinä ja siinä mutta niin kauan kun tuomarin käsi ei nouse, se riittää meille :D. Keinun Zady meni normaalia hiukan nopeammin, varmaan oli niin kuumissaan ja läkähdyksissään raukka että ei tajunnut olevansa keinulla ennen kuin oli jo keinulaudan päässä.. Ihan ookoo nolla Zadylle, ja koska se starttasi kolmanneksi viimeisenä, tiesin jo tuossa kohtaa että nyt ollaan yhteistuloksissa korkealla.
Caran agilityrata alkoi huonosti. Se taas varasti lähdössä ja hyppäsi ihan oudosti ekan hypyn ja rysäytti suoraan rimaa päin, kamala ääni. Jatkoin kuitenkin rataa, ja kyllä Caraan sattui, sen näki selvästi kepeillä. Se laski raville keppien loppuvaiheessa, ja oli muutenkin vähän ressukan näköinen A:lle asti. Keinu on kamalan hidas, sitä pitäisi alkaa tehotreenaamaan. Se on alusta asti oppinut sen väärin, ja sen takia kisaradoilla Zady tekee paljon nopeampia aikoja kuin se. Samoin puomi, vaikkakin se on parantunut. Toisaalta Caran puomikontaktiin voi luottaa satavarmasti, voin aivan huoleti juosta lujaa ohi ja tehdä vaikka persjätön. Se ei kisatilanteessa pysähdy, mutta se jokatapauksessa kontaktiin osuu. Treeneissä se pysähtyy aina. Agiradalta myös Caralle ihan ookoo suoritus, etenkin loppupuolisko oli jo hyvä. Harmi tuo eka rima, ei ollut kaukana ensimmäinen nolla kisakirjaan 3-luokasta!
Hyppyrata:
Cara HYL (rengas)
Zady -3,15 ja sijoitus 5./43
Agilityrata:
Cara 5,75 (eka rima + ya)
Zady -1,36 ja sijoitus 13./44
Piirinmestaruus 2016, minien yhteistulokset, koirakoita yhteensä 43:
1. KSSK Piia Bergström ja jackru Miina -15,69
2. TODO Maija Karhu ja parson Neve -12,88
3. LAU Linda Laurikainen ja kääpin Zady -4,78
Joukkuekisa kisattiin vielä yksilöratojen päätteeksi. Joukkueessamme olivat minä ja Zady ja Cara, Tuuli ja Indy sekä Sari ja Minka. Voitonmaku suussa tahkoimme tauluun NELJÄ nollaa! Harmi kun joukkueradat eivät tulleet videolle, tuntui että Carankin kanssa se oli päivän paras rata. Joukkueita kaikki kokoluokat mukaanlaskien oli 36 kpl, joista vain kaksi joukkuetta teki neljä nollaa.. Nämä joukkueet olivat minien kulta- ja hopeamitalistit eli me :D. Huipputulos!! Ei pöllömmät kisat kun kotiinviemisinä on pronssi- ja hopeamitalit. Tai olisi ollut, mutta piirin johtajan mokan vuoksi mitalit tulevat postissa perästä.
Täytyy vielä mainita... Zady on melkein kuin USAIN BOLT :D Jos PiirM-kisojen nollat vastaisivat Olympiakultamitaleita.. 2015 se teki PiirM-kisoissa tuplanollat ja joukkuenollan, nyt 2016 se teki samat eli triplat.. Tuplatripla taskussa, pitäisiköhän vielä yrittää ensi vuonna triplatriplaa? :D
Agilityradalla Zady tuntui todella löysältä ja se näkyi kaarroksissa.. Todella laajat, joka paikassa. Vauhtikaan ei ollut mikään hyvä, mutta ehdimme silti aikaan ja nolla mikä nolla! Puomikontakti oli vähän siinä ja siinä mutta niin kauan kun tuomarin käsi ei nouse, se riittää meille :D. Keinun Zady meni normaalia hiukan nopeammin, varmaan oli niin kuumissaan ja läkähdyksissään raukka että ei tajunnut olevansa keinulla ennen kuin oli jo keinulaudan päässä.. Ihan ookoo nolla Zadylle, ja koska se starttasi kolmanneksi viimeisenä, tiesin jo tuossa kohtaa että nyt ollaan yhteistuloksissa korkealla.
Caran agilityrata alkoi huonosti. Se taas varasti lähdössä ja hyppäsi ihan oudosti ekan hypyn ja rysäytti suoraan rimaa päin, kamala ääni. Jatkoin kuitenkin rataa, ja kyllä Caraan sattui, sen näki selvästi kepeillä. Se laski raville keppien loppuvaiheessa, ja oli muutenkin vähän ressukan näköinen A:lle asti. Keinu on kamalan hidas, sitä pitäisi alkaa tehotreenaamaan. Se on alusta asti oppinut sen väärin, ja sen takia kisaradoilla Zady tekee paljon nopeampia aikoja kuin se. Samoin puomi, vaikkakin se on parantunut. Toisaalta Caran puomikontaktiin voi luottaa satavarmasti, voin aivan huoleti juosta lujaa ohi ja tehdä vaikka persjätön. Se ei kisatilanteessa pysähdy, mutta se jokatapauksessa kontaktiin osuu. Treeneissä se pysähtyy aina. Agiradalta myös Caralle ihan ookoo suoritus, etenkin loppupuolisko oli jo hyvä. Harmi tuo eka rima, ei ollut kaukana ensimmäinen nolla kisakirjaan 3-luokasta!
Hyppyrata:
Cara HYL (rengas)
Zady -3,15 ja sijoitus 5./43
Agilityrata:
Cara 5,75 (eka rima + ya)
Zady -1,36 ja sijoitus 13./44
Piirinmestaruus 2016, minien yhteistulokset, koirakoita yhteensä 43:
1. KSSK Piia Bergström ja jackru Miina -15,69
2. TODO Maija Karhu ja parson Neve -12,88
3. LAU Linda Laurikainen ja kääpin Zady -4,78
Joukkuekisa kisattiin vielä yksilöratojen päätteeksi. Joukkueessamme olivat minä ja Zady ja Cara, Tuuli ja Indy sekä Sari ja Minka. Voitonmaku suussa tahkoimme tauluun NELJÄ nollaa! Harmi kun joukkueradat eivät tulleet videolle, tuntui että Carankin kanssa se oli päivän paras rata. Joukkueita kaikki kokoluokat mukaanlaskien oli 36 kpl, joista vain kaksi joukkuetta teki neljä nollaa.. Nämä joukkueet olivat minien kulta- ja hopeamitalistit eli me :D. Huipputulos!! Ei pöllömmät kisat kun kotiinviemisinä on pronssi- ja hopeamitalit. Tai olisi ollut, mutta piirin johtajan mokan vuoksi mitalit tulevat postissa perästä.
Täytyy vielä mainita... Zady on melkein kuin USAIN BOLT :D Jos PiirM-kisojen nollat vastaisivat Olympiakultamitaleita.. 2015 se teki PiirM-kisoissa tuplanollat ja joukkuenollan, nyt 2016 se teki samat eli triplat.. Tuplatripla taskussa, pitäisiköhän vielä yrittää ensi vuonna triplatriplaa? :D