CARALLE PIIRINMESTARUUSPRONSSIA HAMINASTA!
Enpä todella uskonut mitali kaulassa ajavani kotiin piirinmestaruuskisoista! Cara oli viimeeksi startannut SM-kisojen lämmittelykisoissa kesäkuussa, kisakirjakin oli vielä sillä tiellä. Mutta niin se vain Cara näytti närhenmunat ja paukutti kolme nollarataa piirinmestiksissä Haminassa 6.8.17 Anne ja Harri Huittisen radoilla. Tuplanollat sekä joukkueradalta nolla! Joukkuekisassa melkein jo kulta maistui suussa, kun joukkueen ankkurit starttasivat käänteisessä järjestyksessä radalle ja meidän joukkueen ankkuri oli viimeinen lähtijä! Olimme siis johdossa siinä vaiheessa. Harmillisesti ankkuri hyllytti, joten jäimme ilman tulosta, kun oli kaksi nollaa ja kaksi hyllyä.
Keli oli taas aika jännä, sai arvuutella sataako ja jos niin milloin. Tuuli todella lujaa, välillä tuli sellaisia puuskia että kentällä kaatui esteitä, onneksi ei kenenkään koiran tai ihmisen päälle. Meillä kävi tuuri ja vältyimme sateelta, sade alkoi maksien yksilöfinaalin lopulla ja taukosi juuri sopivasti ennen minien joukkuekisan alkua.
Cara lähti aamulla yllättävän hyväntuulisesti mukaan, se katseli kun pakkailin ja tuli ihan iloisena ovelle kun sanoin että mennään agilityyn. Otin Enyan myös maskotiksi mukaan haistelemaan kisatunnelmaa. Caran starttivuoro oli numerolla 3, ja se sopi meille hyvin! Sain tutustumisen jälkeen hakea sen rauhassa autolta ja kävellä suoraan radalle sen kummempia odottelematta. Ekalla radalla se oli vähän tahmea mutta niin olin minäkin, unohdin vielä toppahousut jalkaan ja ne alkoivat loppusuoralla jo kummasti painamaan. Radoilla oli pari läheltä piti-tilannetta, mm. hyppyradalla tein päällejuoksun jota se ei meinannut lukea ja joukkueradalla A-putki-erottelussa meinasi käydä kylmät. Cara oli jokaisella radalla kuitenkin hienosti kuulolla ja korjasi kaikki minun virheet! Keppejä se kummasteli jokaisella radalla, vauhti oli ihan nollassa niillä, ja kontaktit oli mitä oli, eipähän virheitä ainakaan tullut.. Loppusuoran kiri parani joka kerran. Tokalla radalla se tuntui jo reippaammalta, olisin vain itse voinut haastaa sitä enemmän ja juosta itse lujempaa. Joukkueradalla oli jo hyvä buugi päällä.
Hyppyradalta tulos -1,08 ja 6. sija, ja agilityradalta -4,10 ja uudestaan 6. sija. Noin kovassa seurassa ei pöllömmät tulokset! Ylläolevasta kuvasta näkyy yhteistulokset, vain kolme koirakkoa sai tuplanollat taottua, Cara yksi niistä :)
Vuosi sitten piirinmestaruuskisat kisattiin Lappeenrannassa, ja Zadyn kanssa voitimme pronssia, ja nyt tänä vuonna Caran kanssa! Cara on todella päättänyt täyttää Zadyn saappaat agilitykoirana :) Ihana nähdä, miten sillä oli KIVAA radoilla ja niiden jälkeen palkkaustilanteessa! Ja ei tarvinnut YHTÄÄN murehtia pillinvihellyksiä mitkä olivatkin etenkin Harrin radoilla hyvin ponnekkaita. Cara ei välittänyt lainkaan! Tuo ns. "lentävä lähtö" sopii sille tosi hyvin, pieni odotus paineistaa sitä sopivasti tulevaa suoritusta ajatellen mutta ei liikaa niin että se menisi yli. Jos pakottaisin sen istumaan paikalla, se voisi ahdistua liikaakin. Tuo tyyli sopii meille!
Seuraavaksi pitänee alkaa hiomaan taitoja lisää. Esteosaamisessa on paljon kehitettävää, kontaktit ja kepit nyt ensimmäisenä... Ja keinukin on todella hidas, toisaalta voin aina luottaa että se ei sitä loikkaa. Haastavaa Caran treenaamisessa on se, että kisoissa se jännittää vielä sen verran että se ei anna kaikkeaan eikä toimi kuten treeneissä. Moni tuskin näkee sen jännitystä, mutta mie näen sen heti. Kisatilanteessa esimerkiksi nuo kepit on todella onnettomat, kun treeneissä se tekee ne pikavauhtia vaikka leijeröiden. Samoin jännitys näkyy kaarroksissa ja vauhdissa, aika pikkusievästi se vielä kipittää ja etenkin ekalla radalla alussa teki laajat kaarrokset. Aika näyttää miten se vielä kehittyy. Olen onnellinen että se saa näitä hyviä kokemuksia, ehkä se vielä jonain päivänä pinkoo yhtä lujaa kisoissa mitä treeneissä! :)
Palkinnoksi Cara pääsi jenginsä kanssa koirakylpylään uimaan hiekkakentän pölyjä pois seuraavana päivänä. Cara, Jianna ja Zady uivat tottuneesti, ja Enya ensikertalaisena harjoitteli oikeanlaista uintitekniikkaa. Kyllä oli väsyneitä (ja hyväntuoksuisia) koiria illalla kotona!
Cara lähti aamulla yllättävän hyväntuulisesti mukaan, se katseli kun pakkailin ja tuli ihan iloisena ovelle kun sanoin että mennään agilityyn. Otin Enyan myös maskotiksi mukaan haistelemaan kisatunnelmaa. Caran starttivuoro oli numerolla 3, ja se sopi meille hyvin! Sain tutustumisen jälkeen hakea sen rauhassa autolta ja kävellä suoraan radalle sen kummempia odottelematta. Ekalla radalla se oli vähän tahmea mutta niin olin minäkin, unohdin vielä toppahousut jalkaan ja ne alkoivat loppusuoralla jo kummasti painamaan. Radoilla oli pari läheltä piti-tilannetta, mm. hyppyradalla tein päällejuoksun jota se ei meinannut lukea ja joukkueradalla A-putki-erottelussa meinasi käydä kylmät. Cara oli jokaisella radalla kuitenkin hienosti kuulolla ja korjasi kaikki minun virheet! Keppejä se kummasteli jokaisella radalla, vauhti oli ihan nollassa niillä, ja kontaktit oli mitä oli, eipähän virheitä ainakaan tullut.. Loppusuoran kiri parani joka kerran. Tokalla radalla se tuntui jo reippaammalta, olisin vain itse voinut haastaa sitä enemmän ja juosta itse lujempaa. Joukkueradalla oli jo hyvä buugi päällä.
Hyppyradalta tulos -1,08 ja 6. sija, ja agilityradalta -4,10 ja uudestaan 6. sija. Noin kovassa seurassa ei pöllömmät tulokset! Ylläolevasta kuvasta näkyy yhteistulokset, vain kolme koirakkoa sai tuplanollat taottua, Cara yksi niistä :)
Vuosi sitten piirinmestaruuskisat kisattiin Lappeenrannassa, ja Zadyn kanssa voitimme pronssia, ja nyt tänä vuonna Caran kanssa! Cara on todella päättänyt täyttää Zadyn saappaat agilitykoirana :) Ihana nähdä, miten sillä oli KIVAA radoilla ja niiden jälkeen palkkaustilanteessa! Ja ei tarvinnut YHTÄÄN murehtia pillinvihellyksiä mitkä olivatkin etenkin Harrin radoilla hyvin ponnekkaita. Cara ei välittänyt lainkaan! Tuo ns. "lentävä lähtö" sopii sille tosi hyvin, pieni odotus paineistaa sitä sopivasti tulevaa suoritusta ajatellen mutta ei liikaa niin että se menisi yli. Jos pakottaisin sen istumaan paikalla, se voisi ahdistua liikaakin. Tuo tyyli sopii meille!
Seuraavaksi pitänee alkaa hiomaan taitoja lisää. Esteosaamisessa on paljon kehitettävää, kontaktit ja kepit nyt ensimmäisenä... Ja keinukin on todella hidas, toisaalta voin aina luottaa että se ei sitä loikkaa. Haastavaa Caran treenaamisessa on se, että kisoissa se jännittää vielä sen verran että se ei anna kaikkeaan eikä toimi kuten treeneissä. Moni tuskin näkee sen jännitystä, mutta mie näen sen heti. Kisatilanteessa esimerkiksi nuo kepit on todella onnettomat, kun treeneissä se tekee ne pikavauhtia vaikka leijeröiden. Samoin jännitys näkyy kaarroksissa ja vauhdissa, aika pikkusievästi se vielä kipittää ja etenkin ekalla radalla alussa teki laajat kaarrokset. Aika näyttää miten se vielä kehittyy. Olen onnellinen että se saa näitä hyviä kokemuksia, ehkä se vielä jonain päivänä pinkoo yhtä lujaa kisoissa mitä treeneissä! :)
Palkinnoksi Cara pääsi jenginsä kanssa koirakylpylään uimaan hiekkakentän pölyjä pois seuraavana päivänä. Cara, Jianna ja Zady uivat tottuneesti, ja Enya ensikertalaisena harjoitteli oikeanlaista uintitekniikkaa. Kyllä oli väsyneitä (ja hyväntuoksuisia) koiria illalla kotona!