Tämä on ollut koiraharrastusaikani paras vuosi, ylivoimaisesti. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi, vaan kaikkien tulosten ja saavutusten eteen on nähty aivan valtavasti vaivaa. Vuosi aloitettiin tammikuussa Koiramme-lehden aukeaman kokoisella Caran suurennetulla kuvalla. Suureksi surukseni hukkasin lehden, mutta jos jostain sen vielä löydän niin kehystän kyseisen aukeaman. Todellakin once in a life time-kokemus!
Myös Caran kohdalla nähtiin toipumista viime vuoden katastrofista; loppuvuodesta se pystyi menemään kotihallin epiksissä ilman minkäänlaista pelkoa. Ja suurin läpimurto tapahtui piirinmestaruus- ja rotumestaruuskisoissa; Cara oli molemmissa mukana turistina, se hengaili aivan kisa-alueiden vieressä kuuntelemassa kisaavia koiria, pillinvihellyksiä, kuulutuksia, eikä se ollut moksiskaan. Tein sen kanssa myös harkkaesteitä kisasuoritusten pyöriessä, eikä se osoittanut edes jännittävänsä vaan teki täysillä sen mitä pyysin. Ehkä siitä vielä kisakaverin saakin?
Toivon vuodesta 2016 entistä parempaa ja onnellisempaa, sekä meille että kaikille tutuillekin!