Totta se on, viikonloppuna Saksassa Enya kruunattiin Maailman Kauneimmaksi kääpiöpinseriksi yli sadan kääpiöpinserin joukosta! Uskomatonta !!!!
Edellisen kirjoituksen jälkeen Enyalla oli Jyväskylä näyttely, no sehän meni aivan penkin alle. Enya sai ensimmäisen EH:nsa, mutta narttuja katsellessa kävi selväksi että esiintymälläkään se tuskin olisi voittoa saanut siltä tuomarilta. Joka tapauksessa JKL lannisti kovin, ja olin jo valmis heittämään pyyhkeen kehään. Sanoinkin ääneen, etten olisi lähtenyt Saksan reissulle ellei olisi ollut pakko (melkein kaikki maksettu jo valmiiksi). Noh, kuinkas sitten kävikään..
Torstai-iltana lähdimme Finnlinesin laivalla Helsingistä kohti Saksaa iltakuudelta. Perillä olimme perjantaina klo 22:30 Suomen aikaa, eli todella pitkästä laivamatkasta oli kyse. Keinuin vielä kaksi päivää sen jälkeen! Ulkoilukannet olivat kauheat, ja tuuli NIIN LUJAA, että koirat meinasivat lähteä tuulen mukana. Jotain aivan muuta kuin perus Ruotsin-laivalla! Onneksi matka meni hyvin, kaikki koirat pissivät ja kakkivat ulkokannelle, pakon edessä, paitsi Cara. Se pissi kyllä hyvin, mutta isompaa hätää ei suostunut laivalle tekemään vaikka mahdollisuuksia annettiin. Maihin päästyä sillä olikin jo kiire puskan juurelle! Laivalta ajoimme Lyypekkiin hotelliin, jossa yövyimme ensimmäisen yön. Seuraava aamuna ajoimme Leipzigiin Hamburgin ja Hannoverin kautta, noin 500km. Meillä oli hyvin aikaa, ehdimme käymään kaupassa ja ravintolassa, sekä tarkistamassa seuraavan päivän näyttelypaikan.
Sunnuntaina se sitten koitti, maailman suurin koiranäyttely. Saksassa kilpailuluokat menevät hassussa järjestyksessä, ensin kehässä ovat veteraanit, sitten pennut, sitten vasta juniorit ja nuorten luokan koirat. Nuorien jälkeen kisaavat valiot ja vasta viimeiseksi avoin luokka. Maailmanvoittaja käydään venäläisin näyttelysäännöin, eli paras uros ja paras narttu-kehiä ei ole, vaan uroksien ja narttujen luokkavoittajat kutsutaan ROP-kehään. Ennen tätä jaettiin CACIBit nuorten, avoimien ja valioiden voittajien kesken, se joka sen sai poistui kehästä ja sen luokan toinen tuli mukaan kisaamaan vara-CACIBista. Sertitkin jaettiin jossain vaiheessa. Noh, Enyan junioriluokan esiintyminen meni penkin alle. Se oli vauhkona ja väisti tuomaria. Antoi kuitenkin tutkia pöydällä vaikka silmät selällään tuomaria tuijottikin. Olin ensiesiintymisen myötä varma että se oli siinä, **tuiksi meni. Juniorinarttuja oli 14 kpl. Yksilöarvostelussa tuomari tutki pöydällä, liikutti edes takas ja puolikkaan kierroksen ympäri. Sanallisiakaan arvosteluita ei saatu, eikä tietenkään kirjoitettujakaan. Luokat menivät nopeasti eteenpäin tästä syystä. Kilpailuluokka alkoi, ja Enyan sisko osoitettiin pois kehästä sen saatua EH:n. Enya jäi numerojärjestyksessä ensimmäiseksi, eikä tuomari katsonut sitä lainkaan, enemmänkin jonon häntäpäässä vaihteli koirien sijoituksia keskenään. Odotin, että milloin hän vinkkaa Ennin pois, eihän se sillä esiintymisellä voinut voittaa.. Yhdessä liikkuessa Enya pisti parastaan , ja seisoessakin malttoi olla paikoillaan kauniisti. Ei hermoillut juuri lainkaan! Sitten yhtäkkiä, liikkumisen aikana tuomari osoitti Enniä ja sanoi "Number one". MITÄ!!!! Itku tuli heti, voin rehellisesti sanoa että en todellakaan odottanut luokkavoittoa, en tuolla esiintymisellä. Shokkitilassa en tajunnut jäädä edes kuvattavaksi tuomarin kanssa vaan kiiruhdin heti matkakumppanien luo. Enyasta tuli MAAILMAN JUNIORIVOITTAJA 2017!!!
Meni tovi ennen kuin toivuin shokista, meinasin jäädä valioluokasta Caran kanssa pois kun en muistanut sen olevan heti nuortenluokan jälkeen. Cara esiintyi haluttomasti, sitä otti päähän kehän lattiamatto, aivan kuin se olisi ollut likainen ja Caraa inhotti kävellä sen päällä. Pärjäsi se kuitenkin ison luokan (24 valionarttua) top10 ennen kuin tippui pois jatkosta. Urokset jännitettiin seuraavaksi, suureksi ihmetyksekseni Enyan isä ei pärjännyt valioissa vaan tippui melko pian pois. Enyan veli ei myöskään päässyt jatkoon junioriluokassa. Toinen seurueemme valiouros pääsi hienosti jatkoon ja oli mukana top8 ennen putoamistaan. Sitten alkoi ROP-kehä, Enyan kanssa menimme riviin. Enya esiintyi hyvin, tuomari vaihtui ROP-kehään urosten tuomariksi, ja olisin odottanut hänen tutkivan nartut pöydällä mutta ei. Liikuimme muutaman kerran kehän ympäri, välillä yksin ja välillä pareittain ja välillä yhdessä. Kerran Enyan takana tullut narttu esittäjineen juoksi melkein meidän ylitsemme, Enya säikähti tätä ja peruutti sen verran että pääsi irti näyttelyhihnasta. Nappasin sen syliini ja yhdessä tämän toisen esittäjän kanssa asetimme sille tärisevin käsin hihnaa takaisin. Kyllä pitää kaikenlaista koheltaa koko maailman edessä :) Ei muuta kuin takaisin riviin ja koira seisomaan. Tuomari käveli meidän luoksemme, kätteli minua ja sanoi Thank you, kääntyi pois ja palasi takaisin kehän keskelle. Luulin että hän kätteli meidät pois ja nousin lähteäkseni pois kehästä. Kehän reunalta hän kuitenkin viittoi minut takaisin kehään luokseen, ja osoitti vieressään ollutta ROP-kylttiä. Luulin hänen tarkoittavan että Enni voitti, ja itku tuli taas. Tuomaritäti sanoi että jos itket niin voin laittaa jonkun muun voittamaan, hanat kiinni ja hymy naamalle :D. En ollut ihan varma eikä yleisökään että mitä oli tapahtunut, tuomari vielä osoitteli muita koiria että kuka oli ROP-veteraani ja kuka VSP, sitten hän tajusi että yleisö ei pysy mukana. Hän kailotti kovaan ääneen kaikille, että This is my Best of Breed ja osoitti meitä Ennin kanssa! WAAAUUUUU!!!!!! Sen jälkeen kaikki on aika sumeaa muistikuvaa, ymmärrettävästi. Enya oli maailmanvoittajassa rotunsa paras! Tätä ei tapahdu ikinä, ja itseasiassa Enya onkin ensimmäinen suomalainen ROP-voittaja maailmanvoittajanäyttelyssä! Junnunarttu, tuolla esiintymisellä, huh huh! Molemmat tuomarit kehuivat sitä kilpaa, todella tykkäsivät siitä. Ja niin siinä kävi, pikku Ennilenni Enis Mauno on maailman kaunein!
Isoissa kehissä meillä oli kolme esiintymistä; paras juniori, 2-ryhmä ja paras saksalainen rotu. Viimeeksi mainittu oli ensimmäinen ja siinä Enya jaksoi vielä esiintyä joten kuten. Olin todella onnellinen sen jälkeen, että se oli niin rento ja esiintyi valtavalla esiintymisareenalla hyvillä mielin! Liikkuminen meni joka kerta huonommin, Enyasta oli epäilyttävää juosta tyhjän jättiläiskehän läpi tuntemattoman tädin luo, ja se kyllä näkyi. Isojen kehien välillä koira oli aivan puhki, se nukkui esiarvostelukehissä miun käsivarsilla. Se oli aivan naatti jo ROP-kehän jälkeen, ja isot kehät jatkuivat vielä 4-5 tuntia sen jälkeen, lisäksi kävimme kuvattavana kahdessa eri paikassa. Ja se näyttelypaikka oli muuten aivan valtava, kesti tovi päästä kehän laidalta isoille kehille ja takaisin... Hyvää treeniä isoista kehistä joka tapauksessa, vaikka sijoitusta ei voinut kuvitellakkaan sillä esiintymisellä. Kotisuomesta tuli tsemppejä, live-lähetyksillä oli monta seuraajaa :)
Koko reissusta harmittaa kolme asiaa. Yksi; en ehtinyt shoppailemaan tai tutkimaan kojuja kertaakaan. Kaksi; Enya sai ROP-palkinnoksi lahjakortin millä Eukanuballa otetun kuvan saa lunastaa itselleen isona tiedostona. Noh, heitin sen lapun Saksassa vahingossa roskiin joten se siitä. Ja kolme; isojen kehien livelähetyksiä ja Facen live-videoita rotukehästä ei löydy enää mistään. Isojen kehien videoita en ole nähnyt lainkaan, olisi kiva tietää esiintyikö se niin huonosti miltä hihnan päässä tuntui. Yhdessä ryhmässä Enyaa kuvattiin pitkään, näin sen olevan areenan isolla screenillä vaikka kuinka kauan ja se seisoi hyvin juuri silloin! Olisin halunnut ne nähdä. Ehkä ne vielä jostain ilmestyvät.
Todellinen once in a lifetime experience. KIITOS jokaiselle asianosaiselle!!!
Edellisen kirjoituksen jälkeen Enyalla oli Jyväskylä näyttely, no sehän meni aivan penkin alle. Enya sai ensimmäisen EH:nsa, mutta narttuja katsellessa kävi selväksi että esiintymälläkään se tuskin olisi voittoa saanut siltä tuomarilta. Joka tapauksessa JKL lannisti kovin, ja olin jo valmis heittämään pyyhkeen kehään. Sanoinkin ääneen, etten olisi lähtenyt Saksan reissulle ellei olisi ollut pakko (melkein kaikki maksettu jo valmiiksi). Noh, kuinkas sitten kävikään..
Torstai-iltana lähdimme Finnlinesin laivalla Helsingistä kohti Saksaa iltakuudelta. Perillä olimme perjantaina klo 22:30 Suomen aikaa, eli todella pitkästä laivamatkasta oli kyse. Keinuin vielä kaksi päivää sen jälkeen! Ulkoilukannet olivat kauheat, ja tuuli NIIN LUJAA, että koirat meinasivat lähteä tuulen mukana. Jotain aivan muuta kuin perus Ruotsin-laivalla! Onneksi matka meni hyvin, kaikki koirat pissivät ja kakkivat ulkokannelle, pakon edessä, paitsi Cara. Se pissi kyllä hyvin, mutta isompaa hätää ei suostunut laivalle tekemään vaikka mahdollisuuksia annettiin. Maihin päästyä sillä olikin jo kiire puskan juurelle! Laivalta ajoimme Lyypekkiin hotelliin, jossa yövyimme ensimmäisen yön. Seuraava aamuna ajoimme Leipzigiin Hamburgin ja Hannoverin kautta, noin 500km. Meillä oli hyvin aikaa, ehdimme käymään kaupassa ja ravintolassa, sekä tarkistamassa seuraavan päivän näyttelypaikan.
Sunnuntaina se sitten koitti, maailman suurin koiranäyttely. Saksassa kilpailuluokat menevät hassussa järjestyksessä, ensin kehässä ovat veteraanit, sitten pennut, sitten vasta juniorit ja nuorten luokan koirat. Nuorien jälkeen kisaavat valiot ja vasta viimeiseksi avoin luokka. Maailmanvoittaja käydään venäläisin näyttelysäännöin, eli paras uros ja paras narttu-kehiä ei ole, vaan uroksien ja narttujen luokkavoittajat kutsutaan ROP-kehään. Ennen tätä jaettiin CACIBit nuorten, avoimien ja valioiden voittajien kesken, se joka sen sai poistui kehästä ja sen luokan toinen tuli mukaan kisaamaan vara-CACIBista. Sertitkin jaettiin jossain vaiheessa. Noh, Enyan junioriluokan esiintyminen meni penkin alle. Se oli vauhkona ja väisti tuomaria. Antoi kuitenkin tutkia pöydällä vaikka silmät selällään tuomaria tuijottikin. Olin ensiesiintymisen myötä varma että se oli siinä, **tuiksi meni. Juniorinarttuja oli 14 kpl. Yksilöarvostelussa tuomari tutki pöydällä, liikutti edes takas ja puolikkaan kierroksen ympäri. Sanallisiakaan arvosteluita ei saatu, eikä tietenkään kirjoitettujakaan. Luokat menivät nopeasti eteenpäin tästä syystä. Kilpailuluokka alkoi, ja Enyan sisko osoitettiin pois kehästä sen saatua EH:n. Enya jäi numerojärjestyksessä ensimmäiseksi, eikä tuomari katsonut sitä lainkaan, enemmänkin jonon häntäpäässä vaihteli koirien sijoituksia keskenään. Odotin, että milloin hän vinkkaa Ennin pois, eihän se sillä esiintymisellä voinut voittaa.. Yhdessä liikkuessa Enya pisti parastaan , ja seisoessakin malttoi olla paikoillaan kauniisti. Ei hermoillut juuri lainkaan! Sitten yhtäkkiä, liikkumisen aikana tuomari osoitti Enniä ja sanoi "Number one". MITÄ!!!! Itku tuli heti, voin rehellisesti sanoa että en todellakaan odottanut luokkavoittoa, en tuolla esiintymisellä. Shokkitilassa en tajunnut jäädä edes kuvattavaksi tuomarin kanssa vaan kiiruhdin heti matkakumppanien luo. Enyasta tuli MAAILMAN JUNIORIVOITTAJA 2017!!!
Meni tovi ennen kuin toivuin shokista, meinasin jäädä valioluokasta Caran kanssa pois kun en muistanut sen olevan heti nuortenluokan jälkeen. Cara esiintyi haluttomasti, sitä otti päähän kehän lattiamatto, aivan kuin se olisi ollut likainen ja Caraa inhotti kävellä sen päällä. Pärjäsi se kuitenkin ison luokan (24 valionarttua) top10 ennen kuin tippui pois jatkosta. Urokset jännitettiin seuraavaksi, suureksi ihmetyksekseni Enyan isä ei pärjännyt valioissa vaan tippui melko pian pois. Enyan veli ei myöskään päässyt jatkoon junioriluokassa. Toinen seurueemme valiouros pääsi hienosti jatkoon ja oli mukana top8 ennen putoamistaan. Sitten alkoi ROP-kehä, Enyan kanssa menimme riviin. Enya esiintyi hyvin, tuomari vaihtui ROP-kehään urosten tuomariksi, ja olisin odottanut hänen tutkivan nartut pöydällä mutta ei. Liikuimme muutaman kerran kehän ympäri, välillä yksin ja välillä pareittain ja välillä yhdessä. Kerran Enyan takana tullut narttu esittäjineen juoksi melkein meidän ylitsemme, Enya säikähti tätä ja peruutti sen verran että pääsi irti näyttelyhihnasta. Nappasin sen syliini ja yhdessä tämän toisen esittäjän kanssa asetimme sille tärisevin käsin hihnaa takaisin. Kyllä pitää kaikenlaista koheltaa koko maailman edessä :) Ei muuta kuin takaisin riviin ja koira seisomaan. Tuomari käveli meidän luoksemme, kätteli minua ja sanoi Thank you, kääntyi pois ja palasi takaisin kehän keskelle. Luulin että hän kätteli meidät pois ja nousin lähteäkseni pois kehästä. Kehän reunalta hän kuitenkin viittoi minut takaisin kehään luokseen, ja osoitti vieressään ollutta ROP-kylttiä. Luulin hänen tarkoittavan että Enni voitti, ja itku tuli taas. Tuomaritäti sanoi että jos itket niin voin laittaa jonkun muun voittamaan, hanat kiinni ja hymy naamalle :D. En ollut ihan varma eikä yleisökään että mitä oli tapahtunut, tuomari vielä osoitteli muita koiria että kuka oli ROP-veteraani ja kuka VSP, sitten hän tajusi että yleisö ei pysy mukana. Hän kailotti kovaan ääneen kaikille, että This is my Best of Breed ja osoitti meitä Ennin kanssa! WAAAUUUUU!!!!!! Sen jälkeen kaikki on aika sumeaa muistikuvaa, ymmärrettävästi. Enya oli maailmanvoittajassa rotunsa paras! Tätä ei tapahdu ikinä, ja itseasiassa Enya onkin ensimmäinen suomalainen ROP-voittaja maailmanvoittajanäyttelyssä! Junnunarttu, tuolla esiintymisellä, huh huh! Molemmat tuomarit kehuivat sitä kilpaa, todella tykkäsivät siitä. Ja niin siinä kävi, pikku Ennilenni Enis Mauno on maailman kaunein!
Isoissa kehissä meillä oli kolme esiintymistä; paras juniori, 2-ryhmä ja paras saksalainen rotu. Viimeeksi mainittu oli ensimmäinen ja siinä Enya jaksoi vielä esiintyä joten kuten. Olin todella onnellinen sen jälkeen, että se oli niin rento ja esiintyi valtavalla esiintymisareenalla hyvillä mielin! Liikkuminen meni joka kerta huonommin, Enyasta oli epäilyttävää juosta tyhjän jättiläiskehän läpi tuntemattoman tädin luo, ja se kyllä näkyi. Isojen kehien välillä koira oli aivan puhki, se nukkui esiarvostelukehissä miun käsivarsilla. Se oli aivan naatti jo ROP-kehän jälkeen, ja isot kehät jatkuivat vielä 4-5 tuntia sen jälkeen, lisäksi kävimme kuvattavana kahdessa eri paikassa. Ja se näyttelypaikka oli muuten aivan valtava, kesti tovi päästä kehän laidalta isoille kehille ja takaisin... Hyvää treeniä isoista kehistä joka tapauksessa, vaikka sijoitusta ei voinut kuvitellakkaan sillä esiintymisellä. Kotisuomesta tuli tsemppejä, live-lähetyksillä oli monta seuraajaa :)
Koko reissusta harmittaa kolme asiaa. Yksi; en ehtinyt shoppailemaan tai tutkimaan kojuja kertaakaan. Kaksi; Enya sai ROP-palkinnoksi lahjakortin millä Eukanuballa otetun kuvan saa lunastaa itselleen isona tiedostona. Noh, heitin sen lapun Saksassa vahingossa roskiin joten se siitä. Ja kolme; isojen kehien livelähetyksiä ja Facen live-videoita rotukehästä ei löydy enää mistään. Isojen kehien videoita en ole nähnyt lainkaan, olisi kiva tietää esiintyikö se niin huonosti miltä hihnan päässä tuntui. Yhdessä ryhmässä Enyaa kuvattiin pitkään, näin sen olevan areenan isolla screenillä vaikka kuinka kauan ja se seisoi hyvin juuri silloin! Olisin halunnut ne nähdä. Ehkä ne vielä jostain ilmestyvät.
Todellinen once in a lifetime experience. KIITOS jokaiselle asianosaiselle!!!