Kesä vierähti, kivaa oli kuin kinkereissä! Varsinaisia kesäkelejä ei taaskaan ollut, mutta jospa sitten ensi vuonna. Jianna piti välijuoksunsa ja seuraavista sitten astutetaan, uros on jo päätetty mutta julkistetaan vasta kun näkee kasvaako Jiannan maha vai ei. Odotettu astutusaika on tammi-helmikuussa 2018, silmät uusintapeilataan vielä ennen sitä. Pentuvarauksia on jo sen verran, etten ota enempää ennen kuin pentue on syntynyt ja varaajat vahvistavat aikeensa.
Jianna pääsi ohjaajansa Tuulin kanssa TopTeamin varakoirakkosijalle 6, ja ensimmäiselle leirille tuli kutsu. Valitettavasti aikataulut eivät käyneet yhteen eivätkä he päässeet leirille. LAU ry:n valmennusrenkaaseen Tuuli ja Jianna pääsivät, katsotaan jospa ensi vuonna tähän aikaan Jianna olisi jo kisaamassa. Enya aloitti agilityn valmistavassa penturyhmässä 5.10., tästä se ura urkenee :). Tekee todella hyvää vuotiaalle koiralle päästä vähän oppimaan tapoja ihmisten ilmoille.
Enyalla on nyt joku murros meneillään, mörköikä ja juoksut tuloillaan. Kaikki alkoi Haapsalun näyttelyn toisena päivänä 10.9., se oli täysin normaali esiarvostelukehässä jossa odoteltiin BIS-junior kehään pääsyä pitempi tovi. Sitten sillä hetkellä kun lähdettiin liikkumaan kohti isoa kehää, se säikähti jotakin. Kuulutukset olivat todella kovalla, ehkä niitä? En todella tiedä, mutta sen jälkeen kehässä olo on tullut sille ongelmaksi. Haapsalussa se ei sinä päivänä isossa kehässä pystynyt olemaan lainkaan, jätinkin ryhmäkehän väliin. Seuraavana päivänä myöskään kehässä esiintyminen ei onnistunut eikä se siksi saanut SA:ta. Kaksi viikkoa tämän jälkeen lensimme Tanskaan Kööpenhaminan Voittaja-näyttelyyn mikä pidettiin myös ulkona. Enya oli OK kunnes kuulutukset alkoivat, se meni jonkin verran tolaltaan niistä. Kehässä sain sen menemään hieman paremmin mitä Haapsalussa, mutta voitto menetettiin kilpailuluokassa kun sillä ei enää hermo kestänyt. Tuomari sanoi vielä että koira olisi voittanut tänään, jos olisi ollut reippaampi. Niinpä :-/. No ei siinä, todella kiva reissu Köpikseen muuten, lennot ja kaikki meni oikein hyvin. Enya oli lentokoneessa hiiren hiljaa, hienosti sujuivat ensilennot! Viikko tämän jälkeen menimme Riikan Voittajaan Latviaan. Tämä oli Enyalle ensimmäinen sisänäyttelykokemus sitten sen ihkaensimmäisen ja toisen pentunäyttelyn. Kehän laidalla oli tuttuja tiimiläisiä, joita Enni tervehti innoissaan heti halliin päästyämme. Oli mielenkiintoista nähdä sen reaktio kun laitoin näyttelyhihnan sille kaulaan treenaamista varten; se meni ihan lukkoon! Hetkeä aiemmin tavallisessa hihnassa se oli aivan normaali iloinen itsensä, häntä heiluen. Toivoa siis on! Sain sitä tsempattua niin, että se esiintyi edelliskertaan verrattuna PALJON paremmin! Voitto hävittiin kauniille Elli-siskolle, mutta silti olen niin onnellinen että Enya meni niin hyvin edellisiin näyttelyihin verraten! Treenaamista on luvassa loppuvuodelle vielä JKL, Saksan Maailmanvoittajan, Tampereen ja messarin verran. Toivon niin, että se palaa omaksi ihanaksi itsekseen <3. Sen toisia juoksuja odottelen lähiviikkoina alkaviksi, jospa elämä sen jälkeen taas tasoittuisi. Ensi vuonna käymme alkuvuodesta Latviassa kokeilemassa viimeistä junnusertiä, sen jälkeen Enya jää tauolle, katsotaan mikä on silloin meininki.
Caralla kävi tuuri Riikassa, se voitti nartut ja oli VSP, ja sai uuden voittajatittelin itselleen! :) Ei se vielä ihan kulahtanut olekaan! Caralla on edessä agilityn virallinen mittaus parin viikon päästä, selvä minihän se kyllä on. Enyalla aikanaan voi olla tiukilla onko se mini vai pikkumini, sitä ei ole vielä kunnolla mitattu, veikkaan säkäkorkeudeksi aika tarkalleen sen 28cm.
Jianna pääsi ohjaajansa Tuulin kanssa TopTeamin varakoirakkosijalle 6, ja ensimmäiselle leirille tuli kutsu. Valitettavasti aikataulut eivät käyneet yhteen eivätkä he päässeet leirille. LAU ry:n valmennusrenkaaseen Tuuli ja Jianna pääsivät, katsotaan jospa ensi vuonna tähän aikaan Jianna olisi jo kisaamassa. Enya aloitti agilityn valmistavassa penturyhmässä 5.10., tästä se ura urkenee :). Tekee todella hyvää vuotiaalle koiralle päästä vähän oppimaan tapoja ihmisten ilmoille.
Enyalla on nyt joku murros meneillään, mörköikä ja juoksut tuloillaan. Kaikki alkoi Haapsalun näyttelyn toisena päivänä 10.9., se oli täysin normaali esiarvostelukehässä jossa odoteltiin BIS-junior kehään pääsyä pitempi tovi. Sitten sillä hetkellä kun lähdettiin liikkumaan kohti isoa kehää, se säikähti jotakin. Kuulutukset olivat todella kovalla, ehkä niitä? En todella tiedä, mutta sen jälkeen kehässä olo on tullut sille ongelmaksi. Haapsalussa se ei sinä päivänä isossa kehässä pystynyt olemaan lainkaan, jätinkin ryhmäkehän väliin. Seuraavana päivänä myöskään kehässä esiintyminen ei onnistunut eikä se siksi saanut SA:ta. Kaksi viikkoa tämän jälkeen lensimme Tanskaan Kööpenhaminan Voittaja-näyttelyyn mikä pidettiin myös ulkona. Enya oli OK kunnes kuulutukset alkoivat, se meni jonkin verran tolaltaan niistä. Kehässä sain sen menemään hieman paremmin mitä Haapsalussa, mutta voitto menetettiin kilpailuluokassa kun sillä ei enää hermo kestänyt. Tuomari sanoi vielä että koira olisi voittanut tänään, jos olisi ollut reippaampi. Niinpä :-/. No ei siinä, todella kiva reissu Köpikseen muuten, lennot ja kaikki meni oikein hyvin. Enya oli lentokoneessa hiiren hiljaa, hienosti sujuivat ensilennot! Viikko tämän jälkeen menimme Riikan Voittajaan Latviaan. Tämä oli Enyalle ensimmäinen sisänäyttelykokemus sitten sen ihkaensimmäisen ja toisen pentunäyttelyn. Kehän laidalla oli tuttuja tiimiläisiä, joita Enni tervehti innoissaan heti halliin päästyämme. Oli mielenkiintoista nähdä sen reaktio kun laitoin näyttelyhihnan sille kaulaan treenaamista varten; se meni ihan lukkoon! Hetkeä aiemmin tavallisessa hihnassa se oli aivan normaali iloinen itsensä, häntä heiluen. Toivoa siis on! Sain sitä tsempattua niin, että se esiintyi edelliskertaan verrattuna PALJON paremmin! Voitto hävittiin kauniille Elli-siskolle, mutta silti olen niin onnellinen että Enya meni niin hyvin edellisiin näyttelyihin verraten! Treenaamista on luvassa loppuvuodelle vielä JKL, Saksan Maailmanvoittajan, Tampereen ja messarin verran. Toivon niin, että se palaa omaksi ihanaksi itsekseen <3. Sen toisia juoksuja odottelen lähiviikkoina alkaviksi, jospa elämä sen jälkeen taas tasoittuisi. Ensi vuonna käymme alkuvuodesta Latviassa kokeilemassa viimeistä junnusertiä, sen jälkeen Enya jää tauolle, katsotaan mikä on silloin meininki.
Caralla kävi tuuri Riikassa, se voitti nartut ja oli VSP, ja sai uuden voittajatittelin itselleen! :) Ei se vielä ihan kulahtanut olekaan! Caralla on edessä agilityn virallinen mittaus parin viikon päästä, selvä minihän se kyllä on. Enyalla aikanaan voi olla tiukilla onko se mini vai pikkumini, sitä ei ole vielä kunnolla mitattu, veikkaan säkäkorkeudeksi aika tarkalleen sen 28cm.