Piirinmestaruuskisat kisattiin WUOKSen järjestäminä Imatralla Vuoksenniskan koulun urheilukentällä. Alunperin kisojen piti olla nurmikolla, minkä takia ilmoitin Zadyn myös edeltävälle päivälle yhdelle kolmosten agiradalla, sehän ei ole koskaan kisannut nurmella. Ihan hyvä että käytiin testaamassa vaikka alusta vaihtuikin tutuksi hiekkapohjaksi. Tuomarina oli Anne Huittinen, ja rata oli helppo ja mukava. Jotain outoa Zadyssa oli enkä vieläkään tiedä mitä, mutta se ei ollut aivan oma itsensä. Puomilla se pysähtyi keskelle tasaista osuutta ja näytti siltä että putoaa kohta, houkuteltuna se kyllä tuli sitten alas normaalisti. Keinullakin se tuntui olevan vähän kiikkerä. Kepeille meille hankala vienti onnistui ja lähdin vedättämään koiraa kepeillä kuten normaalisti, mutta Zady vauhtia nostaessaan kompastui ja oikaisi yhden välin. Aloitimme kepit uudestaan, radalta tuloksena rv 5 ja yliaikaa +7 sekuntia. Ilman keppihässäkkää olisimme ehkä ehtineet aikaankin kun vaadittu etenemä oli vain 3,6m/s mikä on meillekin ihan realistinen agilityradan etenemä. Noh, jossittelu on turhaa, olen kuitenkin tyytyväinen että kävimme testaamassa alustan koska se selkeästi hidasti koiraa.
Sunnuntaina ei ensimmäiselle radalle lähtiessä ollut juuri kisafiilistä, ehkä eilisen takia osittain. Lähdimme kuitenkin napakasti radalle ja kyllä vaan, sieltä tuli nolla ja vielä ihan reilulla ajan alituksella!! Tuomarina Anne Huittinen ja vaadittu etenemä 3,6m/s, Zady pinkoi vauhdilla 3,9m/s. Mahtava fiilis! Rata oli tosi mukava, vielä jäi kyllä hampaankoloon että lujempaakin olisi päästy mutta mitä turhaa kun tuollakin nolla tuli :D Puomikontakti oli aika hilkulla..
Sunnuntaina ei ensimmäiselle radalle lähtiessä ollut juuri kisafiilistä, ehkä eilisen takia osittain. Lähdimme kuitenkin napakasti radalle ja kyllä vaan, sieltä tuli nolla ja vielä ihan reilulla ajan alituksella!! Tuomarina Anne Huittinen ja vaadittu etenemä 3,6m/s, Zady pinkoi vauhdilla 3,9m/s. Mahtava fiilis! Rata oli tosi mukava, vielä jäi kyllä hampaankoloon että lujempaakin olisi päästy mutta mitä turhaa kun tuollakin nolla tuli :D Puomikontakti oli aika hilkulla..
Tästä tulikin hurjan hyvä fiilis, ja hyppyradalle lähdettäessä oli sitten jo ihan kisavirettä ilmassa. Zady kävi aika kierroksilla, haukkui ja kiehnäsi :). Tuomarina Minna Räsänen, vaadittu etenemä 3,8m/s. Hyppärillä jäi muutama kaarros liian pitkäksi ja nämä maksoivat aikaa, ja kepeillä se oli molemmilla radoilla todella hidas. Varmaan alustasta johtuen, koska kyllä se keinonurmella hallissa menee kepit paljon parempaa vauhtia. Ehdimme silti juuri ja juuri ihanneaikaan, ja teimme siis TUPLANOLLAT piirinmestaruuskisoissa!! Huikea fiilis :D
Ja koska meillä oli hyvä vauhti päällä, teimme vielä joukkueradalla kolmannen nollan :) Tätä ei tullut videolle, joukkueessamme oli 3 koiraa joille tulokset 0, 0 ja hyl (puomin osan ylittäminen). Harmillisesti ei tulosta siis joukkueradalta mutta todella hyvät radat kaikille ja onnistuneita kohtia.
Olin jo jättämässä Zadya eläkkeelle lauantain perusteella, mutta tänään se olikin kuin eri koira. Vanhuksen kanssa on edettävä päivä kerrallaan, ja toivottava ettei se seuraava kisa ole se viimeinen. Tänään meillä oli hauskaa. <3 Kiitos Katalle videoista! :)
Ainiin, ja Cara yllätti aikamoisesti!! Se oli lauantaina sekä sunnuntaina koko pitkän päivän mukanani, ja hengailimme agilityradan vieressä pari metriä kisaradasta, jolla koirakot painelivat suorituksiaan ja tuomari puhalsi lähtölupia pillillä. Ja kuulutukset pauhasivat ja ympärillä ihmiset taputtivat. Ja mitä Cara tästä tuumasi? No eipä juuri mitään!! Häntä heilui, koira oli rento, sillä oli mukavaa. SE EI PELÄNNYT. Niin hienoa! Kisaradalle sillä on vielä pitkä ellei loputon matka, mutta tämä on jo alku.
Olin jo jättämässä Zadya eläkkeelle lauantain perusteella, mutta tänään se olikin kuin eri koira. Vanhuksen kanssa on edettävä päivä kerrallaan, ja toivottava ettei se seuraava kisa ole se viimeinen. Tänään meillä oli hauskaa. <3 Kiitos Katalle videoista! :)
Ainiin, ja Cara yllätti aikamoisesti!! Se oli lauantaina sekä sunnuntaina koko pitkän päivän mukanani, ja hengailimme agilityradan vieressä pari metriä kisaradasta, jolla koirakot painelivat suorituksiaan ja tuomari puhalsi lähtölupia pillillä. Ja kuulutukset pauhasivat ja ympärillä ihmiset taputtivat. Ja mitä Cara tästä tuumasi? No eipä juuri mitään!! Häntä heilui, koira oli rento, sillä oli mukavaa. SE EI PELÄNNYT. Niin hienoa! Kisaradalle sillä on vielä pitkä ellei loputon matka, mutta tämä on jo alku.