Viime viikonloppuna kisattiin vuoden ensimmäiset kisat kotihallissa Lappeenrannassa, LAU:n kisoissa. Paikalla oli myös Caran Pitsi-siskon omistaja Henna, olipa mahtavaa nähdä pitkästä aikaa ja kisata yhdessä! Viikonlopun tuomaroi Lappeenrannan oma Sami Topra ja toiselta puolen Suomea paikalle matkustanut Reetta Pirttikoski. Pientä nostalgiaa; Reetta oli juuri silloin rotumestisten tuomarina kun Cara säikähti laukauksia kisatilanteessa, ja jäimme 1,5v tauolle kisoista.
Carankin olin ilmoittanut, ensin vannoin että vain yhdelle radalle mutta ilmoitinpa sitten kahdelle. Perustelin itselleni sen sillä, että kun maksoin SporttiPassilla niin ei ole minun pussista pois jos se saa slaagin eikä starttaa ainuttakaan rataa. Sekä Cara että Zady ovat olleet aika pitkälti treenaamatta koko talven, kontakteja ollaan käyty silloin tällöin tekemässä ja välillä valmista rataa juoksemassa. Juuri ennen kisoja ei ehditty hallille lainkaan joten parin viikon tauolta suoraan kisaradalle.
Lauantaina kisattiin kolmosluokat. Zady tuntui aamun ensimmäisellä radalla aika nihkeältä, kyllähän se kipitti mutta ei todellakaan ollut täysillä mukana. Kepeillä se haisteli mattoa, yms. En saanut itsestänikään kyllä koko viikonloppuna irti juuri mitään, mutta tällä kertaa varmuus korvasi vauhdin. Zady teki ekalta agiradalta nollan ja sijoittui ensimmäistä kertaa koko kolmosluokan kisaurallaan palkintopallille! Sijoitus oli 3./26. Alitimme ihanneajan vain vähän yli puolella sekunnilla, mutta nolla mikä nolla! :D Seuraavalle agiradalle startattiin sitten jo vähän reippaammin, itseasiassa nyt Zadylla oli niin paljon vauhtia ettei meidän askeleet sattuneet lainkaan yhteen koko radalla, tunsin että kaikki ohjaukseni olivat askeleen liian myöhässä ja homma ei vaan pelannut. Lisäksi Zady loikki sekä A:n että puomin kontaktit, kun en varmistellut niitä. Ja vielä A:n!!!! Jännästi ne kontaktit unohtuu kun vauhti kasvaa. Tuloksena siis kymppi, aikaan olisimme hyvin ehtineet. Kolmannelle radalle Zady starttasi jo vähän väsyneesti, mutta nolla napsahti ja sijoitus 10./28. Hyppärillä kolmannelle esteelle piti tehdä joko siivekkeen ympäri kierrätys mikä olisi hidastanut vauhdin täysin nollaan, pyrin välttämään niitä niin pitkälle kuin mahdollista, tai sitten pakkovalssi-jaakotus. Jälkimmäistä ei oltu treenattu ainakaan minun muistini mukaan, enkä yleensäkään tee pakkovalsseja Zadyn kanssa. Noh, yritin kuitenkin ja ilokseni se onnistui. Ei varmasti tyylikkäin ja puhtain ohjausliike mutta meni kuten pitikin. Zadyn kanssa on kyllä kiva kisata ihan jo sen takia, että jos tulee virhe niin se johtuu satavarmasti ohjaajasta, Zady menee varmasti kuin juna eikä tee estesuoritusvirheitä ellei ohjaaja oikein sössi (poislukien näköjään kontaktit)... En muuten usko että Zadylla kovin montaa kontaktivirhettä kisaurallaan on.
Alla video aginollasta. Ihme kyllä se kipitti 3,71m/s kaikesta hidastelusta ja kolmesta kontaktista huolimatta!
Carankin olin ilmoittanut, ensin vannoin että vain yhdelle radalle mutta ilmoitinpa sitten kahdelle. Perustelin itselleni sen sillä, että kun maksoin SporttiPassilla niin ei ole minun pussista pois jos se saa slaagin eikä starttaa ainuttakaan rataa. Sekä Cara että Zady ovat olleet aika pitkälti treenaamatta koko talven, kontakteja ollaan käyty silloin tällöin tekemässä ja välillä valmista rataa juoksemassa. Juuri ennen kisoja ei ehditty hallille lainkaan joten parin viikon tauolta suoraan kisaradalle.
Lauantaina kisattiin kolmosluokat. Zady tuntui aamun ensimmäisellä radalla aika nihkeältä, kyllähän se kipitti mutta ei todellakaan ollut täysillä mukana. Kepeillä se haisteli mattoa, yms. En saanut itsestänikään kyllä koko viikonloppuna irti juuri mitään, mutta tällä kertaa varmuus korvasi vauhdin. Zady teki ekalta agiradalta nollan ja sijoittui ensimmäistä kertaa koko kolmosluokan kisaurallaan palkintopallille! Sijoitus oli 3./26. Alitimme ihanneajan vain vähän yli puolella sekunnilla, mutta nolla mikä nolla! :D Seuraavalle agiradalle startattiin sitten jo vähän reippaammin, itseasiassa nyt Zadylla oli niin paljon vauhtia ettei meidän askeleet sattuneet lainkaan yhteen koko radalla, tunsin että kaikki ohjaukseni olivat askeleen liian myöhässä ja homma ei vaan pelannut. Lisäksi Zady loikki sekä A:n että puomin kontaktit, kun en varmistellut niitä. Ja vielä A:n!!!! Jännästi ne kontaktit unohtuu kun vauhti kasvaa. Tuloksena siis kymppi, aikaan olisimme hyvin ehtineet. Kolmannelle radalle Zady starttasi jo vähän väsyneesti, mutta nolla napsahti ja sijoitus 10./28. Hyppärillä kolmannelle esteelle piti tehdä joko siivekkeen ympäri kierrätys mikä olisi hidastanut vauhdin täysin nollaan, pyrin välttämään niitä niin pitkälle kuin mahdollista, tai sitten pakkovalssi-jaakotus. Jälkimmäistä ei oltu treenattu ainakaan minun muistini mukaan, enkä yleensäkään tee pakkovalsseja Zadyn kanssa. Noh, yritin kuitenkin ja ilokseni se onnistui. Ei varmasti tyylikkäin ja puhtain ohjausliike mutta meni kuten pitikin. Zadyn kanssa on kyllä kiva kisata ihan jo sen takia, että jos tulee virhe niin se johtuu satavarmasti ohjaajasta, Zady menee varmasti kuin juna eikä tee estesuoritusvirheitä ellei ohjaaja oikein sössi (poislukien näköjään kontaktit)... En muuten usko että Zadylla kovin montaa kontaktivirhettä kisaurallaan on.
Alla video aginollasta. Ihme kyllä se kipitti 3,71m/s kaikesta hidastelusta ja kolmesta kontaktista huolimatta!
Sitten koitti sunnuntai ja Caran kisapäivä. Aamusta oli kyllä niin ristiriitaiset tuntemukset, tajusin että viimeeksi ollaan oltu starttaamassa virallisiin kisoihin vuonna 2014! Kyllä jännitti, mutta yritin piilottaa sen niin ettei Cara huomaa. Carahan oli lauantaina mukana hallilla, ja hengaili hallissa radan vieressä ihan rentona, ei osoittanut merkkejä että pelkäisi pilliä tai kuulutusta. Järjestelin kuitenkin niin, että Caran kisavuoron aikana kuuluttaja pysyi hiljaa. Cara starttasi agiradalla toisena, ja hain sen halliin niin että menimme suoraan lähtöön, odottaminen saattaisi kasvattaa sen jännitystä liikaa. Jännitys ja tietynlainen melankolia oli niin valtava että ihan silmät sumentuivat lähdössä. Ei muuta kuin radalle, tuomari puhalsi pilliin ja Cara jäi lähtöön istumaan, ei karannut radalta! Pieni toivonkipinä heräsi. Sitten lähdettiin suoritukseen, ja otin tarkoituksella niin rennosti kuin vain suinkin voin, en kirittänyt tai kiirehtinyt koiraa. Ensimmäisillä esteillä Caraa vähän jännitti, muut eivät sitä varmasti huomanneet mutta minä näin sen selvästi. Rata oli profiililtaan helppo, siinä ei ollut mitään kovin vaikeaa kohtaa. Jos keppialoitus ei ollut vahva niin kepeille vienti saattoi tuottaa vaikeuksia, mutta luotin Caraan täysin siinä, kepit eivät koskaan ole olleet sille mitenkään vaikea este, pikemminkin päinvastoin. Ja niinhän siinä kävi että puhtaasti tultiin maaliin, ja koira oli innoissaan eikä pelännyt! Palkaksi se sai kourakaupalla nakkeja. En voinut uskoa kun seurasimme tuloksia ja Cara johti, ja kun viimeinenkin koira tuli virhepisteillä maaliin se oli totta. Cara nousi kolmosluokkaan ensimmäisellä yrityksellä puolentoista vuoden tauon jälkeen! Taas oli tippa linssissä, on se rankkaa tämä harrastaminen. Vaikea edes kuvailla miltä se tuntui. Ja koska tuomari sattui tietämään tilanteemme, hän ystävällisesti salli meidän juosta toinen agirata nollakoirana, kullanarvoista kokemusta Caralle. Taas mentiin halliin ja nyt yritin vähän nostaa rimaa Caralle ja uskalsin jo ohjatakin sitä. Taas se suoritti radan puhtaasti läpi pelkäämättä! Ihan mahtavaa :) Tämä rata juostiin siis kilpailun ulkopuolisina kun edellisellä radalla noustiin kolmosiin. Siltä radalta ei muuten tullut yhtään nollaa, joten voittopallilla oltaisiin taas paistateltu :) Super Cara! Sitähän pitää ruveta treenaamaan, hitto vie. Erittäin erittäin lupaava uusi alku!!
ISO KIITOS Henna P & Lotta videoimisesta!
Zadylta puuttuu enää yksi aginolla SM-kisojen osallistumisoikeudesta. Jos sitten kuitenkin lähtisi yrittämään.. :) Imatralle pitkäperjantain kisoihin ilmot laitettu, en tosin Caraa ilmonnut vaikka se kolmosissa saisi nyt juostakin, kun muistan miten se kauhisteli sitä hallia näyttelyissä 2v sitten.
Zadylta puuttuu enää yksi aginolla SM-kisojen osallistumisoikeudesta. Jos sitten kuitenkin lähtisi yrittämään.. :) Imatralle pitkäperjantain kisoihin ilmot laitettu, en tosin Caraa ilmonnut vaikka se kolmosissa saisi nyt juostakin, kun muistan miten se kauhisteli sitä hallia näyttelyissä 2v sitten.